lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosi 2012, Teretulemast!

Vuoden viimeinen tilapäivitys, huhheijaa. Vuoteen on mahtunut paljon iloa, surua, pettymyksiä, uusia ystäviä, rakkaus. Paljon asioita ja kokemuksia jotka kasvattavat ihmistä sisältäpäin henkisesti.

Vuoden lopussa uusi asenne valtasi mieleni täysin, ole oma itsesi, hyväksy itsesi, kukaan ei ole täydellinen.

Elä elämääsi täysillä, sillä elettävänä on vain yksi elämä. Turha jäädä murehtimaan asioita, iloitse kun on siihen syytä. Naura kun naurattaa, huuda kun tekee mieli huutaa, ole vihainen jos vihastuttaa, jos olet surullinen, sure rauhassa sillä kukaan ei voi pakottaa sinua unohtamaan surua, itke kun itkettää, rakasta tulisesti koko sydämmestäsi jos rakastat, kuuntele sydäntäsi. Älä peitä tunteitasi, sillä elät omaa elämääsi ja teet sen omalla tavallasi. 


Vuoden kuluessa olen myös tajunnut kuinka tärkeitä ystävät ovat, keille heistä voi luottaa omat asiansa, kertoa salaisuudet. Ystävät ovat tukenasi, olkapäänäsi kun sitä tarvitset.

Voisipa oikeastaan sanoa että itseluottamukseni on kasvanut loppuvuodessa hurjasti, jos tulee pettymyksiä niin niitä on turha jäädä märehtimään sillä voisihan kaikki olla huonomminkin. kohti uusia seikkailuja ja kommelluksia vuosi 2012, teretulemast, meikä on valmis (:

Jos ei naamataulu miellytä, niin suksi sitte niin kauas kun pippuri kasvaa.


 


The beatiful people

In my life

Forever and always

maanantai 26. joulukuuta 2011

Aivotuksia taasen..

Siinäpä se joulu menikin sitten, onneksi :D

Lahjojahan tuli kaikennäköistä, lahjakortti, leffa, yöpaitoja, kosmetiikkaa, sukkia, lämpökerrasto, rahaa... Mutta ne jotka yltivät "suosikeiksi" ovat Polarin sykemittari FT60 (Mikalta, Kaisalta, isiltä ja äitiltä) ja Nallekarhu, jonka sain Juhikselta (:

Jouluhan meni siinä Mummulla, kuvaillessa, saunoessa ja lahjoja avatessa. Mukava joulu oli, mutta onneksi joulu on vain kerran vuodessa (:

Aloin tässä äskön miettimään etten ole käynyt ratsastamassa yli kuukauteen, kauhiata! Pakko lomalla päästä ratsastamaan (: Onneksi tallilla olen käynyt viimeksi toissaviikolla hoitamassa Vitoa, nyt vain tuli joulukiireitä niin eipä ole oikein kerennyt : ( Voisi tässä joku päivä käydä viemässä Vitolle myöhäiset jouluherkut ja -halit (:

Vuosi on taas kohta lopuillaan, kaikkea mahdollista on vuoteen mahtunutkin. Epäonnistumisia, onnistumisia, rakkautta, ystävyyttä, iloa ja surua. Vuosi melkein ohi, paljon on muuttunut. Huonompaan vaiko parempaan? sitä en tiedä, pitäisi kavereitakin nähdä tässä lomalla, käydä heppastelemassa, tehdä lukiohommia ja kaikkea muuta jännää. Kerkeän kyllä^^


Joskus tulee mieleen asioita, joita olisi voinut jättää sanomatta. Olisiko niillä ollut merkitystä? Sitä ei voi kukaan tietää, mutta mennyttä ei voi muuttaa. toivottavasti tulevaisuus tuo parempaa ja odotus palkitaan.







 Voisimpa lisäillä esimerkiksi huomenna kuvapotsauksen joulusta, kun tuo mokkula ei nyt oikein tahdo olla minun ystäväni.

torstai 22. joulukuuta 2011

dippadappa

Jesh! Kaikki joululahjat ostettu, paketointi vielä, piirros kesken, joulukuusi koristelematta. Jos sen tekis aamulla ennenkuin nokkani suuntaa kohti Haapajärveä (:

Aneten kanssa taas naurettu vedet silmissä, urheiltu ja kaikkee muuta jännää.

Eipä oikein jaksa nyt kirjoitella, kellokin lyö 1:32.


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

I feel the pain, it displays?

Jesh, eilen alko loma! Sai taas nukkua ikiomassa sängyssä _leveässä_ sängyssä _kunnon_ yöunet, toisin kuin asuntolan pienessä sängyltä näyttävältä puukasalta kovine patjoineen (vaikka minulla onkin siinä lisäpatja).

Huomasi taas kuinka aivot voi olla loman tarpeessa, sitä naurun määrää^^




Muuten kai mulla menee hyvin, mutta on alkanut tuntumaan siltä että eräs ärsyttävä sairaus on tulossa takaisin elämääni, ja kyllä, siitä on vaikea päästä eroon. En todellakaan kestä sitä, se ei ole terveydelleni oikein, ei keholleni tai muutenkaan. Omantunnon tuskat, miltä näytän. Peilissä näen itseni edelleen lihavana sotanorsuna, vaikka se pelottaa myöntääkkin, en todellakaan ole.

   



Mietippä hetki, sinua on kiusattu koko ala-aste ikä lihavaksi, sotanorsuksi, läskiksi, rumaksi jne. Sinulle on opetettu että muiden nähden ei saa itkeä, se on heikkouden merkki. Siksi itket piilossa. Itket vain silloin kun sinulla on oikiasti joku hätänä, siis todella pahasti.

Ala-asteella 4 ja 5 luokan välillä minusta ilmeni uusi puoli, väkivaltainen. Hakkasin, löin, pienestäkin ilmeestä, katseesta, sanomasta, sanasta joka kohdistettiin minuun ja otin sen loukkaavana, heittäydyin väkivaltaiseksi ja löin. Ei, en pystynyt itkemään vaikka olisin halunnut, itkeminen on heikkouden merkki, niin minulle on opetettu. Ne kyyneleet vaihtuivat fyysiseksi voimaksi joka kohdistui muihin. Väkivalta oli tuttua jo kotoa, kuinka isä piti aina joka päivä ottaa äitistä irti väkisin, ja mikä tämän perheen väkivaltaan johti? - Viina. Isästä tuli alkoholisti. Tyhjiä viinapulloja piilossa pihalla puskien tai aidan alla, varastossa, liinakomerossa, leikkimökissä, Isä myös meni kännissä töihin, ajoi kännissä autolla, hakkasi äitiä ja huusi "sinä huora olet käynyt vieraissa!" Isä ja äiti erosivat ensimmäisen kerran 2003- lopulla vai 2004 - alussa palasivat yhteen, erosivat, palasivat yhteen, erosivat, palasivat yhteen...tätä jatkui vuoteen 2009, kunnes kukaan ei enään jaksanut. Aina kun isä muutti takaisin kotia, alkoi sama rumba, hakaamista, huutamista, vieraissa käyntiä. Äiti haukkui meitä lapsia (varsinkin minua) mitäänsanomattomaksi paskaksi, en ollut hyvä koulussa, siivoamisessa, en missään. Mikään ei kelvannut, mitä tein, mitä sanoin. Olin aina vain se, joka oli häpeänä perheessä, joka ei pystynyt mihinkään. Koulussa meni huonosti, opettajat valittivat koulussa, äiti kotona, mummu ja jopa täti, sisarukset yms. Ei kai sitä voi olla hyvä keskittymiskyky koulussa jos joka ilta kun menet nukkumaan niin odotat nalle kainalossa sitä ensimmäistä "huora" - sanaa tai ensimmäistä kovaa ääntä, jolloin tajuat että isä on heittänyt äitin maahan tai seinää vasten hiuksista kiinni pitäen. Silloin ei auta nukkua kun pitää olla irrottamassa isää äitistä.



Kyllä, poliiseille on soitettu monesti. Joskus ovat tulleet hakemaan isän putkaan yöksi, mutta yleensä vastaus on ollut "voivoi, partiot eivät nyt kerkeä." -ja jotain tuohon suuntaan. Isä uhkaa puukolla ja poliisit pelaavat shakkia asemalla kuunnellen kännisiä ihmisiä putkassa, donitsit herkkunaan, sellaisia poliisit ovat.

Miltä sinusta tuntuisi piilotella haulikkoa sänkysi alla, ettei isäsi saa sitä?


6 luokalla tajusin etten voi enää jatkaa näin, en voi olla väkivaltainen muita ihmisiä kohtaan ja ei, se syöminen siihen pahaan oloon ei auta mitään. 7 luokan alussa aloitin laihdutuksen. Terapeuttien, terkkarin huolissaan olosta. Sanoivat että olen sairaallollisen ylipainoinen. Olihan sitä ylipainoa pituuten nähden, pituutta 154cm ja painoa 110kg. Millaisen kuvan se antaa? -järkyttävän. Laihdutuksen aikana on ollut takapakkia, niinkuin kaikilla. On itketty, raivottu, onnistuttu. Hiki hatussa, kyse elämästä ja kuolemasta (miltei). Viimevuonna laihdutuksen seuralaiseksi tuli ikävä sairaus josta ei tiedä moni, syömishäiriö (toisinsanoen bulimia). Söin herkkuja - oksensin, söin normaalisti ja terveellisesti, hyvin - oksensin, söin liian vähän - oksensin. Oksensin joka päivä, olisin halunnut sille lopun mutta mahalaukku sanoi toista. Kesään 2011 mennessä pääsin siitä yli, en enään oksentanut, pidin kaikki sisälläni onnistuneesti. Nyt tuntuu taas siltä että se on palaamassa, viimeksi eilen, toissapäivänä, toivottavasti ei tänään, en halua pilata elimistöäni sen takia. Jotkut eivät ymmärrä tätä, sanovat "pidä vain ruoka sisällä, tuo on säälittävää" - Minkä minä sille voin? minkä minä voin, kun mahalaukku päättää että nyt tulee ruoka ulos? siinä tilanteessa ei auta muuta kuin juosta.

   


Tältä se tuntuu


Nyt, isä ja äiti ovat asumuserossa. Isä käy välillä täällä, koska olen isän tyttö kaiken kokemani jälkeenkin. Kyllä, nyt kaikki perheessä on paremmin. Vaikka isä on käyttänyt väkivaltaa minuun, olen antanut anteeksi. Ei tapahtuneille mitään voi, tehty mikä tehty, sitä ei voi perua. 3½ vuotta, reilu 50kg painoa lähtenyt. Silti vieläkin näen itseni peilistä hirveän isona, samanlaisena kuin 3½ vuotta sitten. Onneksi puntarilla painon kyttäämisen olen jättänyt, ne ovat vain numeroita, itse sen tietää milloin on hyvä olla.

Onneksi on ollut ystäviä tukemassa ja auttamassa, joskus ihmettelen miten olen jaksanut kaiken tämän.

Elämä opettaa ja se pitää oppia aina kantapään kautta, sen olen oppinut. Kenenkään, siis kenenkään ei pitäisi kestää tämmöistä elämää. Tämän ikäiseksi olen jo paljon nähnyt ja kokenut, elämä ei ole ruusuilla tanssimista. 




Tämmöinen avatumiskirjoitus, mutta siinäpä pieni osa elämästäni.  

Näytän aina iloiselta, hymyilen ja nauran, ystävät luulevat kaiken olevan hyvin. Hymyllä on helppo peittää todellisuus, harva tietää mitä ujon hymyn takana oikeasti on.

Olen nähnyt elämän pahan puolen jo niin kauan, jos saisin jo luvan nähdä onnellisuuden?










maanantai 19. joulukuuta 2011

No smile on face, no joy, nothing.

Pää tyhjänä, ajatukset sekaisin, maailmalla. 


Innostusta ei vaan kertakaikkiaan mihinkään mutten tiedä mistä johtuu. Kaikki on hyvin ainakin suurimmaksi osaksi eli ei pitäisi olla mitään kunnon syytä siihen, että kävelen nokka maata kohti raahaten jalkoja perässä. Ei hymyä suunpielessä yhtään, yleensä olen todella iloinen ihminen.

Koulussakin alettiin tekemään pienenlaista esitelmän tapaista juttua kuivien tilojen materiaaliopista, minulle tuli sitten seinä-, katto- ja lattiamaalien rakenneosista.

Olipas masis teksti, mutta joskushan näitä päiviä on meillä kaikilla.

Jos sitä vielä tänään piirtäis tuota lohikäärmettä, kun salillakin tuli jo käytyä.
Paitsi et jotain positiivista, hokasin just että oon 3½ vuoden aikana laihduttanut yhteensä sen 55kg ja lihastakin on tullut^^

Your Betrayal

Soinut vaan päässä koko päivän, voivoi (:




perjantai 16. joulukuuta 2011

"I will be your guardian when all is crumbling steady your hand"

Vapaapäivää viettäen on tämä päivä hurahtanutkin.
Ois saanut nukkua pitkään mutta eihän sitä nukkumaan pysty kun naapurikämpässä raksamiehet popittaa iskelmää ja hakkaa seiniä^^ Nooh, 9:30 heräsin ja lähdin koomailemaan aamukahville ja miettimään että mitä hittoa sitä tekis tänään.

Eksyimpä sitten koululle (wow, ahkera minä^^) palautin Antille arvioinnin kiintokaluste- ja puurunkoiset väliseinät - kursseista. Yritin sitten päästä elukion sivuille että olisin tehnyt etätehtäviä mutta ei, juuri silloin päivittivät sivujansa. Tallustelimpa sitten kämpille ja keitin kahvia (kyllä, taas kerran), tylsistyin ja päätin alata siivoamaan. Siivosin sitten sen 5 tuntia yhteensä ja ei ole edes vielä vessaa siivottu, aika jännä kun ajattelee että tämä on vain pieni solukämppä jossa asun yksin : D

Kello on 21:03, kaikki kaverit josaki viettämässä hauskaa iltaa ja minä täällä Piippolacityssä teen kuolemaa!
jos tässä vielä jotain keksis....soittais Anetelle --> :)

Tiistaina alkaa loma, JES! sitä on kaivattukkin^^


inside my head

"Jaksan odottaa, vie sitten kauan tai vähän aikaa.
Olen vierelläsi, tukenasi, en ole lähtemässä minnekkään.
Turhaan pelkäät, en käännä selkääni, vaikka niin varmaan luulitkin.
Lupasin, lupauksen pidän mukanani hautaan asti."




"Don't tell me it's not worth fightin' for
I can't help it - there's nothin' I want more
Ya know it's true
Everything I do - I do it for you.
 
I would give it all - I would sacrific"


I´m with you


"I will be your guardian when all is crumbling steady your hand " <3


Viime talvea
Leppäkerttu teki elämänsä virheen.
Alkusyksyä

torstai 15. joulukuuta 2011

Wherever you are, come back!

Jaetaampas täälläkin kadonneesta ystävästäni.

OLETTEKO NÄHNEET JONNAA!!!
KADONNUT OULASKANKAAN SAIRAALASTA 11.12.11
PUHELIN OLLUT AUKI VIIMEISEN KERRAN 12.11.11 ILLALLA 20.30.
JONNA SORVISTO ON n.173 CM PITKÄ,HOIKKA,VAALEA HIUKSINEN SEKÄ SINISILMÄINEN.JONNA ON YSTÄVÄLLINEN,IHMISTEN KANSSA TOIMEENTULEVA TYTTÖ,MUTTA ITSEPÄINEN 16 VUOTIAS.
JOS NÄETTE TAI TIEDÄTTE MISSÄ JONNA ON OTTAKAA YHTEYTTÄ!
ÄITI: MEERI RUHALA 046-5509244, YLIVIESKAN POLIISIIN TAI OULUN POLIISIIN.
JAKAKAA TIEDOTETTA ETEENPÄIN,KIITOS.


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

"Ihmettelen itsekkin, miksi tällaiset biisit valitsin"

Silmäterä

"Jos vain tahdot, tähän viereesi istumaan jään
Jos vain pyydät, en tiedä mitään sen tärkeämpää
Valvon sinua kuin silmäterää
."


Huomenaamu

"ei eilisestä enempää
on syytä menneisyys jo vihdoin selättää
kehoni vapisee peläten muutosta
tietää sieluni odottaa parasta
"


Sydänjuuret

"Sain äidiltä rakkauden
Sain isältä maan
Pakahduttavan kaipauksen
Mieleen painamaan"



odotin että olisi tullut enemmän...

LIIKENNE
(1) Olet lentänyt auton konepellille törmäyksessä
(2) Olet melkein ajanut auton kylkeen
() Olet tullut bussin tönäisemäksi
(3) Olet kävellyt junaradan pientareella, kun juna on ajanut ohitse
... ... (4) Olet ajanut pyörälläsi ojaan
(5) Olet kaatunut pyörällä
(6) Olet kaatunut rullaluistimilla
(7) Olet kaatunut kävellessäsi

VESI
( ) Olet uidessasi jäänyt pohjassa olevaan esineeseen kiinni
( ) Olet melkein hukkunut kuperkeikkoja tehdessäsi
(8) Suonesi on alkanut vetää uidessasi
(9) Olet hypännyt pää edellä järveen
( ) Olet laskenut koskea kumiveneellä
( ) bikinisi / uikkarisi ovat pudonneet hypätessäsi veteen

ARVET & VERI
(10) Päästäsi on tullut vähintään kerran verta
( ) Sinulla on arpi leuassa
( ) Sinulla on arpi silmäkulmassasi
(11) Polvessasi on arpi tai enemmän
( ) Sinulla on ollut vähintään 1 veritulppa
( ) Joudut käyttämään vakituisesti lääkkeitä jonkun sairauden takia
( ) Olet raapinut kätesi verille yön aikana

TOIMINNAN TUOKSINNASSA
(12) Olet sahannut itseäsi sormeen
(13) Olet saanut puukosta
(14) olet törmännyt puuhun laskiessasi metsässä
(15) Olet kaatunut tuolilla keikkuessasi
( ) Olet oksentanut unissasi, etkä ole herännyt siihen
(16) Olet katsonut suoraan aurinkoon
(17) Päällesi on kaatunut kuumaa steariinia
( ) Olet pyörtynyt
( ) Henkitorvesi on palanut
( ) Olet lyönyt itseäsi tennismailalla päähän
( ) Polvesi on mennyt sijoiltaan

HULLUJEN TOUHUA
( ) Olet laskenut liukumäkeä katolta
(18) Olet laskeutunut yli 30m jyrkän kallioseinämän
( ) Olet hypännyt kolmoisvoltilla pää edellä tiiliseinään
( ) Olet jäänyt keskivartalostasi kiinni
( ) Olet jäänyt johonkin päästäsi kiinni
(19) Olet kävellyt jonkin tehtaan katolla
(20) Olet lyönyt pääsi sivuovenkarmiin
(21) Olet pudonnut trampoliinilta

maanantai 12. joulukuuta 2011

Missä paikkani on?

Sekavia tunteita, ymmärrystä vailla olen nyt muutamat päivät ollut.

Tosiaan nyt viikonloppuna vietettiin pikkujouluja Paavojen kanssa (etkö tiedä keitä he ovat? kts. tämä blogiteksti) Zeppeliinissäkin tuli käveltyä ja seistyä sen 8 tuntia (minä siis) en vaan kerennyt istumaan missään vaiheessa. pitihän sitä kahvia juoda että hereillä pysyy kun kerkesin nukkua vain 2½ tuntia edeltävänä yönä..

Nyt pitäisi lukea Japanin kokeeseen joka on keskiviikkona, mutta pitäisi vaan koota ittensä ja mennä lukemaan. Niin monia ajatuksia päässä, syytöksiä, mietteitä - joten toivottavasti pystyn lukemaan kokeisiin.

Pitäisi kai sitä tässä kohta lähteä salille, jos siellä saisi koottua itsensä. Sitten olisi äikän tunti illalla ja Heinin olisi tarkoitus tulla käymään täällä (:






Ja kai siihen kokeeseen sitten illalla pitäisi lukea enemmän.


Haisuli on pakollinen kokeisiinlukukaveri : )
Tervetulloo lukioon^^

Tämä

Tämä


Tämä

Muistoja ja tunteita tuovat nuo yllä olevat biisit, varsinkin Hollywood hills.

torstai 8. joulukuuta 2011

EA1- ja tulityökortti taskussa, töitä hakemaan jo ensikesänä?

Eipä ole taas pitkään aikaan tullut kirjoiteltua tännekkään, mistä riippuen?
- en tiedä, kaiketi kouluhommien takia ja muiden menojen lomassa tuo aika vierähtänyt.

Mitäs tässä, koulua, koulua, koulua, koulua....
Mutta onneksi stressin pelastajana minulla on ollut rakas poikaystäväni Juhis <3

Koulussa on tullut suoritettua EA1-kortti.


Lisäksi olen suorittanut tänä syksynä Tulityökortin






Ei kai siinä, viikonloppuna olisi tarkoitus juhlistaa pikkujouluja paavojen kanssa, viettää isän synttäreitä ja tehdä koulujuttuja. viikonloppu menoa täynnä : D

sitä voi kaikkea löytää youtubesta, ihana biisi : )