Kun ajatukset saavat selvennyksen, hymyyn suunpielet nousee!

Nonni tulihan se vihdoin! - Nimittäin kaikki on kääntynyt parhain päin talvesta ja keväästä, niiden vaikeiden aikojen jälkeen.

Minulla on nyt hyvä olla, olen saanut puhua ystävilleni ja vieläkin epäröin että olenko tuhlannut kaksi vuotta vain teeskentelemällä olevani onnellinen? Joskus tuntuu että porukka jossa liikun, ei tunnu oikealta. Kuin olisin aave joka seuraa niitä ihmisiä ja kuvittelee olevansa tärkeä muille. Muutos kai tässä on tehtävä, minun ole hyvä olla tässä - ahistaa aina olla ja en ole oma itseni heidän kanssaan.

Muistan kuinka viime kesänä minulla ja kaverillani oli riita - joka johtui minun töppäyksestä, jota en oikeasti muista! mitä nyt liikaa maistellut ja sanoo mitä sattuu. Mutta kuitenkin siitä tuli melkein koko kesän ajan jatkuva riita ja kun tämä neitokainen suuttui minulle niin selkänsä käänsi minulle myöskin muut porukkamme jäsenet - mietin vain, ovatko he oikeita ystäviä jos he tekevät noin? Kaksi eivät kääntäneet selkäänsä, muut kyllä.

Olen alkanut miettimään että olenko oikeasti vain luullut että he ovat aitoja ystäviäni...Ja olenko vasta nyt hoksannut että ketkä ovat oikeita ystäviäni.

Ne, joiden luulen olevani oikeita ystäviäni, pelastivat minut viimekesänä yksinäisyydeltä. Ottivat porukkaansa ja vietimme todella hauskaa aikaa, en unohda sitä koskaan.

Kun saimme kaverini kanssa sovittua, tein väärin kun jätin nämä minun pelastaneet ystävät varjoon - kadun sitä aivan järkyttävästi! Minua on vaivannut se, että toivottavasti he eivät kuvittele että minä vain käytin heitä varaystävinä sen ihanan hetken ajan. En todellakaan, nimittäin kaipaan siihen porukkaan edelleen!

Vasta nyt sunnuntaina sain suuni auki ja sanoin yhdelle tuosta porukan jäsenestä mitä tunnen ja mitä kadun. Yllätyin posivtiivisesti kun hän sanoi että olen tervetullut porukkaan ja että kyllä muutkin minut siihen hyväksyisi uudelleen - ja pysyvästi! Hän jopa kysyi poikaystävältään että "Eikö Miia olekkin aina tervetullut meidän mukaan?" Joka vastasi "Tottakai!" Minulle tuli helpottunut olo, koska tätä olen kaivannut. En jaksa enään esittää ja olla tossutettavana. Haluan että ystäväni ymmärtää että minulla on koulu ja harrastuksia eivätkä he painosta minua mihinkään.

~ Miia