Valmennus varmistui!

Tänään on tullut vietettyä melkein koko päivä Hannan kanssa! (:
Kärkkäisellä kävimme ensin ostamassa minulle uudet ratsastushanskat sekä kävimme kahvilla, sieltä suuntasimme Hannan ja meidän kautta tallille koska Hannalla oli tänään ratsastustunti. Ennen  Hannan ratsastustuntia kävimme katsomassa Riiaa ja vein vähän omia kamoja sinne ettei tarvitse aina sahata talli-koti väliä. Riia jo nähtävästi tunnistaa minut sillä kun otin mopokypärän pois päästä ja huusin "Riia" samalla kun kävelin tarhaa kohti, riia hupsu alkoi vain hörisemään ja kävelemään kohti minua minkä aitojen sisällä pääsi, inana heppa (:


Sieltä suuntasimme Ratsutila lumolle, jossa Hannalla oli tunti.

Niin ja tosiaan tänään varmistui että saan osallistua Riian kanssa Susanna Kuparin kouluvalmennukseen 7.6 ! (:

First time

Huhheijaa mikä päivä ollu!

Aamulla tein lukion tehtäviä ja iltapäivällä viiden maissa suuntasin Tallille hoitamaan ja liikuttamaan Riian.
Tallilla siivosin karsinan, laitoin ruoat ja hain Riian sisälle harjausta varten. Menimme ratsastamaan ulkokentälle koska oli todella kaunis ilma (:
Siellä jo Emmi odottikin hänen hevosensa Tompan kanssa. Kävin alkukäynnit raviradan "parkkialueella" ja suuntasin sieltä sitten kentälle.
Työskentelin pääasiassa käynnissä ja ravissa taivutellen, väistöjä tehden ja askeleen pidennyksiä sekä lyhennyksiä tehden. Kokeilin vähän kaikenlaista koska ensimmäinen kerta kun menen ns. "virallisesti" Laukkaa otin pääty-ympyröille ja suorille, laukkaväistötkin kokeilin ja hyvin meni! Riia kuumui hieman laukassa yhdessä vaiheessa ja kulmat vaipuivat unholaan, mutta ei se mitään! Laukanvaihtoa kokeilin muutaman kerran kahdeksikolla, todella hyvin meni vaikka nämä olivat minun elämäni ensimmäiset laukanvaihdot^^
Kertakaikkisen hieno neiti ja meni mielestäni todella todella hyvin jo näin alussa, muutaman viikon päästä olemme varmaan paremmin tutustuneita toisiimme ja kommunikaatio alkaa toimimaan paremmin (: Koska pitäähän hevosenkin totutella uuteen ratsastajaan ja minun uuteen hevoseen allani.
Laukassa Riia veti muutamat pukit, mutta se aiheutti minulle vain naurukohtauksia koska minä en pienestä säikähdä :D Yhden hieman isommankin pukin neiti vetäisi miltei Emmin ja Tompan edessä, tiedä sitten meninkö hieman liian läheltä koska luulen että Riialle oma ns. "reviiri" on tärkeä. Niinhän se yleisimmin on että virheet ratsastuksessa johtuu ainoastaan ratsastajasta, sen minä olen huomannut ja tajunnut kauan aikaa sitten. Mitä sitä hevosta syyttämään koska oikea syy löytyy satulasta^^
Loppukäynnit taluttelin maasta käsin varikon ympäri ja kävin tallin takana sijaitsevalla "lentokentällä" taluttelemassa. Suuntasin sitten talliin ja tallista suuntasi omalle autolleen nainen ja hänen tyttärensä (?) sanoin heipat ja he tervehtivät takaisin ja nainen sanoi "Oli muuten todella hienon näköistä laukkatyöskentelyä tuolla kentällä" tuli outo tunne, koska ennen en ole muiden tuommosta kuullut sanovan. Sanoin kiitokset ja tokaisin "vaikka hieman kaahottelikin yhdessä vaiheessa" - hieman naureskellen.
Kun olin ottanut varusteet ja harjannut riian laitoin jalkoihin linimenttiä ja käytin Riiaa hieman tallin takana olevalla viheriöllä. Riia nautti kovasti! Lopuksi laitoin Riian karsinaan jossa riiaa odottikin jo ruoat jotka olin sinne jo aikaisemmin laitttanut. Vein vielä aamu-ja päiväheinät tarhan luokse ja täytin vesisaavin joka oli melkein tyhjä sekä kirjoitin Riian "liikuntapäiväkirjaan", sitten otin kimpsut ja kampsut ja suuntasin kotia päin (:

Riia oli rento ja kulki eteenpäin tahdikkaasti, olen hyvin tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa! (:

Tuli hirveä romaani, tästä eteenpäin en varmaan ihan näin yksityiskohtaisesti kirjoita :'D

Suunnitelmissa olisi kysyä Riian omistajalta että pääsisinkö Susanna Kuparin kouluvalmennukseen 7.6.2012 eli se on viikon päästä Perjantaina.

Mutta nyt lopetan lörpötyksen ja palaan elokuvan katseluun Foxille, hyvät tiistai-illan/yön jatkot kaikille! (:

Unelmat on tehty toteutettaviksi!

Vielä sen verran että opiskelu on alkanut sujumaan ja lukion rästit on hyvällä mallilla! (:

Ja nyt taas ratsastus ja heppastelu palaa elämääni - aivan ihanaa!

Nimittäin löysin vuokrahevosen täältä Ylivieskasta! - Mikä tuuri
En ensin meinannut uskaltaa ottaa yhteyttä mutta onneksi Emmi sai pääni käännettyä ja olen siitä ikuisesti hänelle kiitollinen! Kiitos Emmi! <3

Eli kukako tämä ihana heppanen on, joka hurmasi sydämmeni?
No sehän on Kalvarija, tutummin Riia. Vielä en tammaa niin hyvin tunne että voisin tähän selittää luonteesta tms. niitä varmaan tulee kertoiltua tässä ajan mittaan, mutta ensinäkemältä voin sanoa sen että tosi symppis ja kiltti! Ja ollaan mietitty niin että vuokraus jatkuisi vielä kesän jälkeenkin, joten perhanan hyvältä kuullostaa! (:
 

Huomenna on ensimmäinen virallinen vuokrauskerta Riialla, rauhallisesti mennään ja totutellaan ja tutustutaan toisiimme paremmin - tämmöinen olisi suunnitelma (:

Tämä tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, koska olen katsonut Riiaa ja hänen omistajaansa vain kilpakentillä ja unelmoinut kuinka joku kaunis päivä saisin hoitaa, sekä ratsastaa tuolla hevosta ja uskoin että se jää vaan haaveeksi. Mutta tässä sitä nyt ollaan, unelmista totta ja olen niin pirun onnellinen! <3

Kuvia tulee kaiketi huomenna jos kerkeän nappailemaan! Alla vielä video Riiasta.
KALVARIJA ~ DREAMTALE

Kun ajatukset saavat selvennyksen, hymyyn suunpielet nousee!

Nonni tulihan se vihdoin! - Nimittäin kaikki on kääntynyt parhain päin talvesta ja keväästä, niiden vaikeiden aikojen jälkeen.

Minulla on nyt hyvä olla, olen saanut puhua ystävilleni ja vieläkin epäröin että olenko tuhlannut kaksi vuotta vain teeskentelemällä olevani onnellinen? Joskus tuntuu että porukka jossa liikun, ei tunnu oikealta. Kuin olisin aave joka seuraa niitä ihmisiä ja kuvittelee olevansa tärkeä muille. Muutos kai tässä on tehtävä, minun ole hyvä olla tässä - ahistaa aina olla ja en ole oma itseni heidän kanssaan.

Muistan kuinka viime kesänä minulla ja kaverillani oli riita - joka johtui minun töppäyksestä, jota en oikeasti muista! mitä nyt liikaa maistellut ja sanoo mitä sattuu. Mutta kuitenkin siitä tuli melkein koko kesän ajan jatkuva riita ja kun tämä neitokainen suuttui minulle niin selkänsä käänsi minulle myöskin muut porukkamme jäsenet - mietin vain, ovatko he oikeita ystäviä jos he tekevät noin? Kaksi eivät kääntäneet selkäänsä, muut kyllä.

Olen alkanut miettimään että olenko oikeasti vain luullut että he ovat aitoja ystäviäni...Ja olenko vasta nyt hoksannut että ketkä ovat oikeita ystäviäni.

Ne, joiden luulen olevani oikeita ystäviäni, pelastivat minut viimekesänä yksinäisyydeltä. Ottivat porukkaansa ja vietimme todella hauskaa aikaa, en unohda sitä koskaan.

Kun saimme kaverini kanssa sovittua, tein väärin kun jätin nämä minun pelastaneet ystävät varjoon - kadun sitä aivan järkyttävästi! Minua on vaivannut se, että toivottavasti he eivät kuvittele että minä vain käytin heitä varaystävinä sen ihanan hetken ajan. En todellakaan, nimittäin kaipaan siihen porukkaan edelleen!

Vasta nyt sunnuntaina sain suuni auki ja sanoin yhdelle tuosta porukan jäsenestä mitä tunnen ja mitä kadun. Yllätyin posivtiivisesti kun hän sanoi että olen tervetullut porukkaan ja että kyllä muutkin minut siihen hyväksyisi uudelleen - ja pysyvästi! Hän jopa kysyi poikaystävältään että "Eikö Miia olekkin aina tervetullut meidän mukaan?" Joka vastasi "Tottakai!" Minulle tuli helpottunut olo, koska tätä olen kaivannut. En jaksa enään esittää ja olla tossutettavana. Haluan että ystäväni ymmärtää että minulla on koulu ja harrastuksia eivätkä he painosta minua mihinkään.

~ Miia
 

"Reinot, mun pakokeinot"

Hehe...vähän jäänyt taas tämä kirjoittelu.

Mutta koska ei ole oikein ollut kirjoiteltavaa niinniin..

Tässä elämää talsittu eteenpäin, kaikki suhkot ok. Alkaa kesälomakin 1½ viikon päästä! Jeejee!

Kesätöitä en ole hakenut edes, mutta uskon että saan rakennushommia kesäksi. Meidän mökkihän tuhoutui kesä taakseppäin olevassa myräkässä, onneksi sauna säilyi ehjänä. Joten nyt on ollut suunnitteilla uuden mökin rakennus, pitäisi tässä joku päivä mennä äidin, tädin ja mummon kanssa valitsemaan mökki jonka rakennutamme. Äitiä vain ärsyttää se ettei mummo ota kuuleviin korviinsa että minäkin voisin rakentaa mökkiä, mummo on sanonut että sisustaminen jää sitten minun ja tätini harteille. Ärsyttäähän se toki kun on tämmöisellä alalla eikä edes mummo usko minuun, mutta kyllä tädin kihlattuun voi luottaa. Kokemustahan minunkin pitäisi saada! Noh, se jää nähtäväksi miten käy. Äiti kyllä aikoi vielä taistella mummon kanssa siitä että minäkin saisin rakentaa (:

Taas olen löytänyt innostukseni tuohon piirtämiseen, onneksi. Se saa ajatukset muualle ihan samalla tavalla kuin urheilu. Juoksemisessa on ollut tauko, sillä en ole pystynyt juoksemaan noilla kengillä. Pistää jalat suoraansanoen paskoiksi, siksi odotankin että veljeni tulee käymään niin menemme ostamaan kunnon juoksukengät (: Polvikin reistaillut tuossa vähän aikaa, varsinkin kun pyöräilin perjantaina 70km piippolasta ylivieskaan. Sama polvi jota on tullut telottua hepastelussa useamman kerran, osunut estetolppiin kun hevonen on mennyt liian läheltä ja onhan sitä muutaman kerran heppa jyrännyt päältä ja muutenkin polveani kolautellut, nyt vasta reistailee, mutta suomalaisella sisulla eteenpäin! minuahan ei lääkäriin hevillä saa, pitäisi olla kuoleman partaalla että minä suostuisin lääkäriin menemään^^

Hevostelukin on jäänyt vain hoitamisen tasolle, pitäisi alkaa taas ratsastelemaan koska tulen hulluksi jos en saa olla hevosten kanssa ja koska en ole 4 kk edes ratsastanut - järkyttävää. Noh, jospa sitä tässä kesällä alkaisi taas pyörimään heppastelunkin parissa kun suurin osa asioista on reilassa (:

Kaikesta selvitään - se on elämää

Ompas taas ollu potsausideat vähissä, damn.

No joka tapauksessa - Mitä elämääni kuuluu?

Jos suoraan sanon, niin perkeleen hyvää - kylläkyllä.
 

Vielä opiskelujutut pitäisi selvitellä ja laittaa järkkään, sitten tämä romahduskausi on varmaankin ohi. Nyt kun saanu ajatukset setvittyä ja muutenkin (:

Tänään olisi tarkoitus tehdä psykan tehtäviä, käydä juoksemassa, tehdä lumityöt ja käydä anetella kahvilla. kello puoli kuusi illalla.
Nooh, jos tästä kohta lumitöitä tekeen ja siitä juokseen (:

Ensiviikon perjantaille olisi tarkoitus varata parturiaika ja tehdä kunnon sävymuutos hiuksiin, leikkauskin pikkasen erilaiseksi - sävyt ja muut jääköön vielä salaisuudeksi :p

Niin ja joo, ensviikon perjantaina on Iran vanhojentanssit (: Kappas vaan uusilla hiuksilla sinne sitte ja mekkokin tuli löydettyä kk etsinnän jälkeen ja ihan viimetipassa, myyjä sanoi (postitilaus) että kerkeää perjantaiksi, huhhu (:
Ira uhkas et hakee mua ja meitä muita paavoja (outi, emmi ja emppu) tanssimaan! Sanoin että eheei, ei minun tanssimisesta tule mitään, sen on muutama osapuoli jo huomannutkin ;D 

Tässäpä se mekko, oli vaan törkeen ihana ja vaan 55€ O.o

Zajajajaja - minäpä suuntailen lumikolan kanssa painimatsia vetämään ja sitten juoksemaan - menisköhän jo se 10km - 8km sijaan ;P

Pro-Mia = Minun oireeni

 

Kysympä vain itseltäni; Haluanko tällaista? (enää) - EN!

Eli jos joku ei tiedä mitä Pro-Mia tarkoittaa, niin minäpä selvennän.


Pro-Mia= Ihminen, jolle bulimia ei ole sairaus vaan elämäntapa. Pro-mian mielestä bulimia voi kuulua normaaliin elämään. Oksentaminen ja ahmiminen on osa päivittäistä rutiinia.

Minun osaltani kerron sen verran, että ennen se oli tämmöistä. Minulla ei oireet ihan niin pahaksi ole tässä about vuoden aikana mennyt, että noita karvoja olisi alkanut kasvamaan. Samoin viiltely jäi touko-kesäkuussa pois kuvioista. Eikä ahmimiskohtauksia ole ollut syksyn jälkeen. Oksentelua vain, jopa normaalikokoisten ruokamäärien jälkeen. Mutta syyllisyyden, yksinäisyyden tunne, oksentelu ja täydellisen kropan tavoittelu on ollut minulle arkipäivää. Lokakuussa sain sen hetkeksi pois, mutta joulukuussa se palasi takaisin romahdukseni myötä. Romahdukseeni kuului monta syytä, pääasiassa rakkaan menettäminen. Mutta en syyllistä ketään, se on minun oma vikani miten itseni tähän päästin ja kuinka kuukauden päivät olin sanomatta kenellekkään mitään. Tuntui vain siltä, että kaikki onnellisuuteni hävisi silloin. Kaikki asiat ja se ihminen, kenet olin saanut vierelleni, olin kerrankin rakastunut todellisesti enkä leikisti. Sen menettäminen sattuu paljon, vaikka ihmettelin itsekkin suuresti miten niin paljon voi satuttaa vaikkei edes kauaa yhdessä oltu. Se tuntui samalta, kuin joku perheenjäsen olisi kuollut. Jokin sisälläni kuoli, oliko se rakkaus? luottamus miehiin? vai jotain muuta?

Joka tapauksessa, siitä pääsee yli. Aikaahan se vaatii, sillä se ei ole niin helppoa miltä kuullostaa "Älä vaan työnnä niitä sormia sinne kurkkuun, yksinkertaista" Ei se mene niin. Itse pystynyt nyt olemaan 6 päivää oksentamatta yhtään mitään, se on jo aikamoinen saavutus - kyllä, olen ylpeä itsestäni. Urheilun ilon olen saanut takaisin, olen paljon positiivisempi ja pirteämpi nykyään (: Jotkut ihmiset väittävät että urheilu on minulle pakkopullaa - Käyn salilla ja sen päälle juoksemassa 8 km lenkin keviästi. Mutta rakastan liikuntaa - ei se ole pakkopullaa, minä vain pidän siitä niin paljon! Ja ihminen, joka rakastaa liikuntaa - Älä koskaan ota sitä iloa häneltä pois.

Toissapäivänä huomasin, että omistan sellaista jota en koskaan uskonut omistavani tai edes saavani. - ITSETUNTO! Tajusin, että ei jumalauta. Millainen olin ennen ja millainen nyt, Hyväksyin itseni paremmin ja olen paremmin sujut itseni kanssa, luotan itseeni, uskon että ajan mittaan opin rakastamaan jopa hitusen itseäni.

Katso peiliin. - Se henkilö, joka sinua sieltä takaisin katsoo, tarvitsee sinua enemmän kuin kukaan muu. Se henkilö haluaa että hyväksyt itsesi, että näet kokonaisuuden, sen kauneuden/komeuden joka peilikuvana sinulle heijastaa. Usko itseesi, rakasta itseäsi niinkuin haluaisit muidenkin sinua rakastavan. Sillä pääsee pitkälle, älä tee sitä virhettä jonka minä tein. - sillä voi menettää elämänsä tärkeimmät hetket & asiat. - SINÄ olet kaunis!


LMFAO - Sexy and i know it!

Viikonloput kaikille! (:

P.s: you are sexy and you know it ;p

boring

M I N Ä
1. Nimesi? - Miia
2. Pituus? - 161cm
3. Silmienväri? - Vihreät
4. Luonnollinen hiustenväri? - Maantien ruskea

5. Kengän koko? - 40
6. Paras ystävä? - Anette ja muutama hassu (:
7. Harrastukset? - Kuntosali, Juokseminen ja Ratsastus

M O N T A K O
1. Yhteystietoa msn? - Ei jaksa kattua
2. Tyynyä sängyssä? - 2
3. Biisiä koneella? - reippaat 500
4. Henkilöä luokallasi? - 15
5. Puhelinta olet omistanut? - 3-6
6. Musiikinkuunteluohjelmaa koneellasi? - 1
7. Ikkunaa tällä hetkellä auki koneellasi? - 3
8. Päivää syntymäpäivääsi? - 8kk ja 1 pvä

K O S K A V I I M E K S I
1. Joit alkoholia? - Uusvuos
2. Nukuit jonkun vieressä? - Pari viikkoo sitte
3. Kuuntelit musiikkia? - nyt
4. Kävit elokuvissa? - Ömm...kk sitte?
5. Söit ? - Seittemältä
6. Seurustelit jonku kanssa? - Joulukuussa
7. Katsoit elokuvaa? - Tänään
8. Ostit uuden vaatteen? - Maanantaina

K U M P I / K A M P I
1. Kalja / Siideri? - kalja
2. Musta / Valkoinen? - Musta
3. Irc-Galleria / Facebook? - Facebook
4. Tietokone / TV? - Tietokone
5. Coca Cola / Fanta? - Paha sanoa, en oo juonu limsaa muutamaan kk.
6. Pokemon / Muumit? - Muumit :3
7. Tekstiviesti / Puhelu? - kummakki
8. Juna / Linja-auto? - Juna (?)

O L E T K O K O S K A A N
1. Polttanut tupakkaa? - Oon
2. Hajottanut kaupasta mitään? - Oon
3. Halunnut osata lentää? - Kokoaja :D
4. Seurustellut? - Joo
5. Laulanut singstaria? - Oon
6. Lyönyt toista ihmistä? - Hmm..Ennen monestikki.
7. Ollut pulassa? - Jep
8. Laulanut siivotessasi? - Khyl
9. Pudottanut avaimia? - Jep

H A L U A I S I T K O N Y T
1. Seurustella? - En oikiastaan, ketään uutta ainakaa.
2. Pussata jotakuta? - Nojaa
3. Shoppailla? - Empä oikiastaa
4. Huutaa? - En
5. Tehdä jotain laitonta? - Njääh
6. Juoda ES? - En
7. Lyödä jotakuta? - En todellakaan.

About me

a b o u t y o u
Poltatko? - Lopettamassa, kun tuli taas kuvioihin jokin aika sitte tuo polttamine.. :/
Pidätkö koulusta? - Ihan joo :D
Minkälaiset hiukset sinulla on? - Mustat jotka alta ruskeat (värjään kohta takasi punavioletiksi alta.)
Kuka on mielestäsi paras näyttelijä? - Jensen Ackles (;
... Tykkäätkö kauhuelokuvista? - En tykkää - Rakastan :p
Minkä värinen paita sinulla on nyt? - Musta toppi alla ja turkoosi leopardikuvioinen päällä :D
Missä asut? - Neljän seinän sisällä^^
Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? - Isä (:
Kuunteletko musiikkia juuri nyt ? - Noup.
Mikä biisi soi?/Jos soi - -

Oletko ihastunut tällä hetkellä? - Nooh, yli exästä operaatio menossa.
Siviilisäätysi? - Sinkku
Onko kukaan ihastunut sinuun tällä hetkellä? - Empä oikeen jaksa uskoa. Voisitko mennä naimisiin rahasta? - En todellakaan! Rakkaudestahan sitä naimisiin mennää.
Pitkä suhde, vai monta lyhyttä? - Ehdottomasti pitkä!

f r i e n d s h i p s
Onko sinulla yhtä parasta ystävää? - On
Onko sinulla paljon kavereita? - oha niitä (:
Onko sinulla ystävää jonka olet tuntenut pienestä asti (alle kouluikäisestä)? - on (:
Kehen pystyt luottamaan 100%? - Muutama hassu (:

o n k o s u l l a t a p a n a
Syödä kynsiäsi? » Ei todellakaan enää, onneksi :D
Ajatella mitä muut sinusta ajattelevat? » Nykyään harvoin. mutta kyllä sitäki teen.
Ihastua vääriin tyyppeihin? » Voi olla...
Suuttua helposti? » Ehei tosiaan oo mun tapasta.
Myöskin leppyä helposti? » Hmm..No en mää pitkävihanen osaa olla. Mut jos suutun nii siihen on oikiasti ollut joku syy, nimittäin en turhasta vedä hernettä nenään :D
Kiroilla paljon? » Sitten kun vitutuskapasiteetti ylittyy eikä enää hienovaraiset sanat riitä :D - eli joka päivä :pp
Itkeä muuten vain ilman syytä? » Ei, siihen on aina joku syy.
Pureskella kumisaappaita? » Siis todellaki, tälläki hetkellä :D

o n k o
Tylsää kun teet tällaista? » jepa.
Rahaa mennyt tänään paljon? » Talvitakki tuli ostettua :D

h a l u a i s i t k o
Syödä jotain? » En
Isoveljen/-siskon? » On jo kaks, meinaa joskus järkikäpy mennä :D
Nähdä jonkun henkilön nyt? » Khylläää (:
Olla kuuluisa? » Noe :D
Muuttaa? » no jaa..

"Do you dream that the world will know your name? - So tell me your name"

Vielä sunnuntaille ylimääräinen blogikirjoitus - ihana biisi (:

Do you dream
That the world will know your name
So tell me your name
And do you care
About all the little things
Or anything at all
I want to feel
All the chemicals inside
I want to feel
I want a sunburn
Just to know that I'm alive
To know I'm alive 
~Thriving ivory - Angels on the moon~

Onnellisuutta voi olla pienikin asia.

Sunnuntai - ja viikko on ohi.

Tulipa sitten selville etten pääse tänään Piippolaan, joudun vielä sairastelemaan kotona ensiviikollakin muutaman päivän. - Mutta vain muutaman, tahdon Piippolaan Heinin luokse, hirveä ikävä :'(

Oli kyllä ihana herärä perjantai-lauantai välisenä yönä viestiin, jossa luki;
"Mulla on aivan kauhea ikävä sua! Mieti ei oo viikkoon nähty ja kauhia ikävä sua! Outoa vaikka on tunnettu nii vähä aikaa :)" 
  - Juuri kun olin perjantain ollut suru puserossa.

Eilen sitten pääsin äidin luvalla morjenstamaan ystäviäni, oli kyllä hymy herkässä (: Kaverikin oli tullut armeijasta käymään, oli mukava nähdä ja höpötellä. Nauruthan sain armeijassa olevan kaverini ansiosta ; - Kysyimme että onko armeijassa hyvännäköisiä muijia, toteamus oli ; "njääh..*pitkä hiljaisuus*" - "No kolmen viikon päästä luudan varsikin näyttää hyvältä!" :D

Ulkona taas aivan jäätävän ihana aurinkoinen ilma - täydellinen urheilulle, luistelemaan, juoksemaan tms. Miksi juuri nyt kun minä olen sairaana? : /


Noh, minä suuntaan katsomaan paranormal activity 2 & 3 tässä ajankulukseni, ja psykologian tehtävien pariin sen kautta kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.

Pimeä onni

Siipirikko

In your head

"Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen"

~Neljänsuora - siipirikko~

Elänkö todellista elämää, vai olenko unessa josta haluan pois?

Olen nyt päättänyt että tähän minun asenteeseen elämää kohtaan on pakko tulla muutos, kaikille on täällä jokin tarkoitus mutta en ole vain löytänyt omaani. Elämä järkestykseen ja siitä se lähtee, taistelen vaikka yksin, mutta periksi en anna.
 
Taistelen bulimiaa vastaan, taistelen tosissani koska haluan päästä siitä eroon. Minun on pakko päästä puhumaan jollekkin, ensiviikolla menenkin. Koska tänään huomasin, oksensin vaikken ollut syönyt paljon mitään, nenästäni alkoi vuotamaan verta, en tiedä minkä takia mutta tiedän mistä se johtuu - bulimiasta.
 
Olen taistellut koko elämäni, jotta saavuttaisin onnellisuuden. Tällä hetkellä taistelen itseäni vastaan, sota itseään vastaan - kuullostaa hullulta? Haluan hyväksyä itseni, haluan hyvän itsetunnon, haluan - tuntea itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi!

Menneisyyden haamuista erästä en koskaan päästä takaisin elämääni, en koskaan. - Viiltelyä.

Olen viillellyt, siitä jää ikuiset arvet. Nytkin kun katson niitä, ne näkyvät himmeästi - muistuttavat kaikesta.
Kysymys muodostuu päässäni - Miksi?
Elämässäni oli niin paljon pahaa, niin paljon menetettyjä asioita, niin ahdistunut olo, ei ystäviä vierellä. Syytöksiä, haukkumisia..En keksinyt muuta vaihtoehtoa päästä pois tilanteesta kuin satuttamalla itseäni.

 
Muistan, kuinka minulla oli kaapissani puisessa laatikossa pinkki luhdan pyyheliina ja muutama partaveitsi. Iltaisin lukitsin huoneeni oven ja kävelin kaapilleni, otin syliini puisen laatikon jonka olin väsännyt ylä-asteen puukäsityötunnilla. Avasin laatikon hiljaa, jotta äiti ei kuulisi. Näin verisen pinkin pyyhkeen ja muutaman partaterän. Asetin pyyhkeen syliini, ranteeni pyyhkeen päälle, valitsin terävimmän partaterän, asetin sen ranteelleni ja vedin partaterää hiljaa alaspäin lujaa painaen, aiheuttaen sanoinkuvaamatonta kipua. Muistan kuinka jokaisen viillon aikana iho alkoi "repeämään" tuoden ranteeseen leveän verta vuotavan "kuilun" josta näin lihakseen. Jokaisen viiltelyn aikana syytin itseäni jostakin - se antoi lisää voimaa satuttaa itseään. Jokaisen kerran jälkeen kiedoin verisen pyyhkeen ranteeni ympärille, partaterän lojuessa maassa, jonne se oli tippunut verisenä viimeisen viillon jälkeen. Ranteesta kiinni pitäen, silmät kyyneliä täynnä ja posket kyynelistä kosteina rojahdin sängylleni - Tuntien hirveää kipua, mutta samalla minulle tuli semmoinen tunne että olin onnistunut jossain, olin iloinen.

© WeHeartIt

Jos tiedät, että joku viiltelee - istu hänen viereensä, halaa tai pidä kädestä. Sitä he silloin eniten kaipaavat. Sanoja ei tarvita - vain sen eleen, jolla kerrot että välität.
- Sillä viiltely on viesti pahasta olosta.
 
p.s älä koskaan kysy suoraan viiltelijältä miksi hän viiltelee, hän menee lukkoon. Hän ei osaa vastata, koska ajattelee että näet hänet lapsellisena viiltelynsä takia. Hän vaihtaa puheenaihetta tai lähtee pois sanomatta mitään, se on arka asia.

Minä pääsin yli viiltelystä juuri sen ansiosta, koska ystäväni tuli mitään sanomatta arpeni nähtyään halaamaan minua lujaa ja sanoi "kyllä me tästä selvitään, kerro minulle jos haluat mutta mihinkään en pakota." 

© WeHeartIt

Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea joskus, kukaan ei porhalla elämäänsä läpi ilman vastoinkäymisiä - Ne kuuluvat elämään.

Elämässä on vastoinkäymisiä, jotta osaisimme iloita pienistäkin asioista.

Olen ylpeä niistä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymiset, suuret ja pienet - ja ovat selvinneet niistä.
Kunnioitan niitä, jotka ovat tukeneet toisiansa kun on ollut vaikeaa.
- Joillekkin vastoinkäymisiä tulee harvoin, pieniä tai suuria.
- Toisille taas usein pieninä vastoinkäymisinä, -
- Joillekkin (esimerkiksi minulle, nyt.) elämä kääntyy päälaelleen muutamasta teosta,  sanasta, eleestä. Vastoinkäymiset tulevat ns.hyökyaaltona. Joskus itsekkin ihmettelen, miten jaksan tätä? - Se on elämää, olen aina sanonut itselleni. Ennenkin olen selvinnyt, joten miksi en nytkin?

Minun ongelmani on ainiaan ollut se, että pidän tämän valtavan taakan harteillani yksin. En edes yritä kertoa ystävilleni - jos he eivät sitten itse huomaa ettei minulla ole kaikki hyvin ja pyydä kertomaan. Minusta vain tuntuu, etten halua olla muiden ongelmana tai että ystäväni joutuisivat tukemaan minua, mitä jos heilläkin on murheita joissa tarvitsevat tukea? Silloin hän sulkee murheensa pois auttaen minua. - jos muilla on huolia, tuen heitä ja vedän naamalleni kaavun peittäen omat ongelmani. Mutta joskus - esimerkiksi nyt, tekisi mieli nykäistä sitä ystävää hihasta, kertoa ettei minulla ole kaikki hyvin ja ettei pääni sulata kaikkea mitä minulla on nyt meneillään.

Liikaa kysymyksiä - liian vähän vastauksia.

Liikaa pettymyksiä - liian vähän onnellisuutta.

Liikaa oman elämänsä tuhoamista - liian vähän voimaa saada se yksin takaisin raiteilleen.

Olenko ollut liian vahva liian pitkään? Enkö enään yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni koossa?
Lapsuudesta asti olen vetänyt kaavun naamani ylle, peitellen ongelmiani, kertomatta kenellekkään. - paitsi ne harvat ystävät, joihin luotan - olen kertonut raskaimmatkin asiani ja ne asiat, joista haavoitun helpoiten.  

- tuntuu kuin jalat pettäisivät altani, en tiedä miten päin olla, elää - olen hukassa. -

Milloin tämä kaikki alkoi? - en ole ihan varma, mutta nyt kaipaan ystävää, ystävän tukea ja halausta, en vain kertakaikkiaan jaksa - yksin. 

© WeHeartIt

Jos vain katoaisin, huomattaisiinko ettei minua enään ole? - Yksin oikeastaan joudun elämään. Onhan niitä kavereita vieläkin, mutta ystäviä harvassa. Tahtoisin vain nytkin lähteä ystävieni luokse, ettei minun tarvitsisi olla - yksin.

Täällä minä vielä olen, en ole kadonnut minnekkään - enkä ole katoamassakaan, haluaisin vain löytää teidät - ystäväni, missä olette? - en löydä teitä.

© WeHeartIt

Katson itseäni peilistä, totean peilikuvalle; "olet epäonnistunut - Taas"
 
Miksi näen vain ongelmakohtia? miksi en näe sitä kokonaisuutta, missä olen onnistunut? Millainen olin ennen ja millainen olen nyt, miltei puolet elopainosta lähtenyt ja silti en hyväksy itseäni. Sukulaiseni ja äitinikin on sanonut tässä lähiaikoina "Miia, sinusta on tullut kaunis nuori nainen." En vain millään tahdo sulattaa asiaa. Olenko todellakin kaunis? miten jotkut näkevät minut kauniina, mutta minä en?

© WeHeartIt

 

Onko tämä vain pahaa unta? saanko herätä? - En kestä tätä painajaista enään.

love this song ♥ 

Colours of the wind - finnish 


Anteeksi sekavasta tekstistä, siitä tuli aika pitkäkin, toivottavasti jaksatte lukea^^

Toipilaana.

Perjantaita vaan täältä lääketokkuraisen toipilaan blogista.

Eli tulipa sitten sairastuttua tuossa tiistai-keskiviikko välisenä yönä kaiketi, keskiviikkona oli kuumetta mutta raahasin itseni silti kouluun. Nooh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Keskiviikkona kahden aikoihin koulussa alkoi olemaan semmoinen olo että ei tiedä elääkö tässä maailmassa ja alkoi pyörryttämään, pinnistin sitten kumminkin sinne koulun loppuun saakka "mahtavalla olotilallani" (15:40 loppui koulu) ja laahustin kämpille. Isä tuli sitten hakemaan Ylivieskaan ja nyt sitten sitä täällä ollaan sairastelemassa (kuume ja kurkkutauti, mahataudin ehdein selättää^^) Olisin kyllä halunnut lähteä tänään jonnekkin mutta eei, pitää pysyä sisällä ettei tule kuolemansairaaksi..äidit :D
Pikkasen ärsytti kun ulkona on ollut aurinkoinen sää, mukavasti pakkasta = täydellinen juoksukeli, mutta ei. jumansviidu, miks mun pitää tulla sairaaksi aina näin ihanilla ilmoilla kun haluaisi urheilla? nyt vaan pitää olla peittojen ja lääkkeiden uhrina täällä neljän seinän sisällä, en tykkää yhtään!

Joten, kun tästä taudista pääsen. EI enää ennen syksyä sairastumista, kiitos! taino ei mielellään syksylläkään..

Onneksi on ollut leffoja pelastamassa oloani ja samoin Guitar hero (GH) messissä mukana (:

Suosittelen lämpimästi Armotonta ja kuoropoikia, sekä mombasaa (:

Lääkehuuruissa vähemmistäkin lääkkeistä ja vitamiineista? - En tykkää sairastella : (

Joillakin on kitara, minulla on gh^^

 

 

Monalisa

 

Rocco´s speech
jotku puhuu toisinaan asiaa^^

Don´t worry, be happy ♥

Se tunne kun tajuat mitä olet tehnyt väärin treeniohjelmassasi! - Maukia, nyt sen hoksasin. Liikaa salia, liian vähän juoksemista, no ihmekkään jos ei kunnolla rasva pala tms. Nyt siis treeniohjema muokattavaksi ja jos sitä alkaisi sitten näkymään kunnolla tuloksia (;

Treeniohjemaa tutkiessani huomasin kuinka erinlainen se on viimevuoteen verrattuna, en itsekkään huomannut vasta kuin nytten että olen tuputtanut liikaa salilla käyntiä ja liian vähän juoksulenkkejä. Ihmettelinkin miten lihakset ovat niin jumissa vaikka kuinka venyttelisi, ja miten tuntuu että lihakset kehittyy liian nopiaa eikä rasva tahdo millään karistua. Yllättävää että minä, tämmöinen pahviaivo saan joskus älynväläyksiä :D Niin ja tosiaan, pitäisihän sinne ehkä se yksi vapaapäivä saada mahtumaan, vaikkei millään haluaisikaan. Mutta pitää lihastenkin saada lepoa että ne pystyvät kehittymään (:

Ja minun unelmavartaloni ei todellakaan ole mikään mallin vartalo, hyi olkoon. Pitää olla lihasta! mutta liika lihas naisella on ihan järkyttävän näköistä. Tavoitteeni on saada sopivasti lihasta, miten sen sanoisi...silleen söpösti : D

Vaikka laihduttaja olenkin, olen onnistunut karsimaan kaikki karkit, sipsit, kakut, lätyt, pullat, muffinssit, hampurilaiset, ranskalaiset yms. roskaruoat, mutta yhdestä en luovu ikinä, never ever.
SUKLAA, en voisi elää ilman sitä! (etenkin tumma sulkaa ♥ )Vaikka suklaata en nauti kuin herkkupäivinä ja silloinkin kohtuudella, niin en voisi sitä karsia missään nimessä, se on liian naminami ♥ Purr :3

Hmm..Tammikuun 24 päivä. Eli minulla on treeniaikaa 4kk ja 1 vko, taino eihän se virallista ole. Mutta siinä kesäkuun tietämillä, kesäkuun puolessa välissä aion päästä tavoitteeseeni.

Haluaisin viettää kesälomani niin, ettei minun tarvitse keksiä tekosyytä ystäville miksi en tule rannalle heidän kanssaan, peitellen jäätävän näköistä vartaloani 27 asteen lämmössä isolla hupparilla ja miltei hopparihousuilla. Kun muut ystäväni uivat onnellisina bikineissä, uimapuvuissa tai shortseissa hyppivät laiturilta, painivat hiekassa, palvovat aurinkoa, grillaavat tms. Haluaisin tehdä ystävieni kanssa noita kaikkea! vaikka olen sanonut etten tykkää uimisesta, oikeasti rakastan uimista! Haluaisin vain uskaltaa mennä rannalle ystävien kanssa, pelata esimerkiksi lentopalloa ja uida! Olla vain niin että en häpeäisi itseäni joka ikinen sekunti jonka rannalla vietän.

Hartain toiveeni on siis - päästä kesäkuntoon 2012 ja viettää kaikkien aikojen mahtavin kesä kera ystävien!

 

Myöskin hymyn huulille sai tänään pikkupoika sanomisillaan;
Tulin koulusta kämpille niin tuossa alaoven (asun kerrostalossa) edessä oli poika (3-4v), mummunsa kanssa lähdössä vissiin pois päiväkodista. Kun kävelin siitä ohi niin katsahdin sitä pientä poikaa silmiin ja hymyilin. Sitten se pikkupoika vaan hymyili ja nykäs mummoansa hihasta ja sanoi; "Mummu, katso kuinka kaunis tyttö."
- oli vähä epätodellinen tunne - 

 


 Lion king - islanniksi :p
Viikonlopulta Empun kanssa naurukohtaukset ihanalle Timonille ♥

Lion king - Suomeksi   
 ...ja tietenkin suomeksi ♥

Mikael Gabriel - Pohjosen poika 
Vissii ainut suomalainen räppärin biisi joka menee^^




  

Kukaan ei kaipaa sinua enemmän kuin sinä itse.

Kyl tää elämä tästä alkaa järkkääntyyn, näen jo vähän valoa tunnelin päässä.

Usko meinasi hiipua, tänään huomasin että minusta ollaan huolissaan ihan tosissaan. Kun asiat ilmeni kyseisille henkilöille, ei hän meinannut uskoa sitä todeksi.

Mitä oikein teen itselleni? - on kysymys jonka lausun päässäni joka päivä.
Kidutan itseäni, jos jatkan samaan malliin - tapan itseni. ihan oikeasti, vakavissaan.
Silmäni avautuivat tänään, väsyneenä, ihmetellen mihin se entinen energiapakkaus on kadonnut? Peilistä tuijottaa takaisin kalpeanaamainen surullinen ihminen, joka on parhaimmillaan pilaamassa elämäänsä, mieltään, kehoaan, terveyttään.

Kumman puolen sinä valitset?

Älä koskaan sano:

hyvähän sinun on kun...

Et varmasti tiedä

onko toisen hyvä

hän voi ammentaa voimansa tuskasta

joka mykistää

päivittäisestä kivusta

joka on liian suuri

liian tosi kerrottavaksi

Vain pienet murheet tekevät

puheliaaksi

ja suuret ilot.

Pakko saada päässä asiat järjestykseen. Jos jatkan tätä rataa, kuolen pikemmin kuin huomaankaan, vaikka se hullulta kuullostaa että kuolisin, mutta huomasin että se ei ole enää sarkasmia vaan fakta. ei elimistöni jaksa tämmöistä enää kauaa.

Rakas ystäväni Emppu oli meillä koko viikonlopun <3 Viikonloppu menikin henkeviä jutellessa, leffoja katsellessa, shoppaillessa, sekoillessa ja kuvaillessa (:

Emppu <3

 

 

 

 

Mollosilmä.

Nyt sen huomasin, laihduttamisesta on tullut minulle pakkomielle, joka on ajauttanut minut sairauksien ympäröimään kehikkoon josta pois pääseminen tulee olemaan haastavaa ja raskasta.


Seppo Paarma - Älä luovuta

Hurts - illuminated

Juha tapio - Saippuakuplat <3

Kun irti päästetään, kyynel vierähtää.

Näyttö valmis, onneksi. Olihan sen aikana vuodatettukkin paljon verta, hikeä ja vitt* -sanaa, järki meinas mennä. Mutta nyt se on valmis, huokaisen helpotuksesta.

Avohyllykkö

Näyttö kokonaisuudessaan

..semmoinen se.

Jos on vain sellainen tunne ettei jaksa tehdä yhtikäs mitään? Ei tekisi mieli syödä, urheilla, miettiä kertakaikkiaan mitään. Käpertyä vain peiton alle, ottaa tietokone viereen ja laittaa koneelta pyörimään supernaturalia? 

Minulla on sellainen tunne juuri nyt, illan suunnitelmissa on supernaturalin vahtaamista peiton alla käpertyneenä. Tuskailen vain sitä, kuinka en urheile tänään vaikken sitä vielä ole vannonutkaan. Hullua jos minä, urheiluhullu en jaksaisi tehdä sitä lihaskuntotreeniä mikä normaalisti menee kuin vettä vaan. Ei vain oikein inspaa urheilla, minulla on vain semmoinen idioottimainen periaate että vaikka kuinka väsyttää ja vaikka kuinka ei jaksaisikaan, on pakko urheilla etten palaa takaisin entiseen. Mutta eihän sitä yhden illan urheilun jättämisellä lihoa, ei kertakaikkiaan. Varsinkaan silloin kuin ei syökkään mitään, kun ei vain ruoka yksinkertaisesti maistu kuin tuhkalta suussa.

Hyvästit rakkaudelle, joudun viimein sanomaan. Hyvästit tunteille, jotka valtasivat kehoni, toivat sydämmeeni lämmön ja onnen pilkahduksen n.3kk sitten. Viimein minulla on tavallaan jotenkin helpottunut olo, kun ei tarvitse olla epävarma, mutta samalla surullinen ja hiukan masentunut. Itseppähän ehdotin, että päästän irti, jos niin on helpompi. Rakkaus väistyy tieltä, ystävyys valtaa mieleni ja sydämmeni. Rakastan häntä vieläkin, mutta ystävänä. Ehkä oli parempi näin molempien osalta, yksi selvitetty asia pääni sisällä, samalla murheen murtama. Viehän tämän ymmärtäminen jonkin verran aikaa, uskon että hän ymmärtää että tarvitsen aikaa. Ehkä näin oli parempi, uskon - tai ehkä me molemmat uskomme, luulen niin.

Muistot jäävät vaikka rakkauden roihuava liekku hiipuu ja tukehtuu lopulta, ne ihanat muistot joita en koskaan unohda, en koskaan. Avasit uuden oven elämääni, opetit elämästä, sen ihanuudesta miksi ihmisen on syytä elää ja sen, miksi elämä on elämisen arvoinen. Hyväksyit minut, annoit lisää itseluottamusta ja ennenkaikkea näytit, että minuakin voi rakastaa vaikken siihen itse ollut ennen uskonutkaan.

Nyt seisomme vierekkäin ystävinä, ylpeinä, luotamme toisiimme, autamme toisiamme ja kerromme murheemme ja onnemme toisillemme. Ja saamari kirveelläkään tätä ystävyyden kultaista nauhaa ei saa katkeamaan.

Seisothan vierelläni, loppuun asti? Nimittäin minä seison vierelläsi loppuun asti, olet minulle yksi tärkeimmistä, joista en koskaan halua luopua.

J <3

 

Tilaa rakkaudelle pitäisi antaa, vaikka rakkauteen onkin nyt hieman hankala uskoa. Aikaa vaan, kyllä ne pään sisäiset asiat järjestykseen saadaan. Tavalla tai toisella.

Se suuri askel pitää ottaa, astua se nyt ja antaa tilaa rakkaudelle, kääntää suunpielet hymyyn, pyyhkiä kyyneleet ja uskoa elämään, samalla ajatellen "kyllä tästä vielä selvitään!"

Miia

"Ohne dich sterbe ich!"

Näyttö valmistuu hyvää vauhtia ja koulunkäynti maistuukin toooosi ihanan viikonlopun jälkeen (:

Tässä muutaman viikon sisällä oon huomannut että sen peruskoulun jälkeen ihmiset todella lähtee hiihtelemään omille teilleen, jotkut vaipuvat unholaan, jotkut katsovat nenänvartta pitkin niin että joutuu kolauttamaan päähän että nokan varsi laskisi alas, minähän se vain olen, sama Miia mikä ennenkin. Onhan niitä ihania ihmisiä joista huomaa heti, että he ovat samoja kuin ennenkin. Samat tyhmät jutut ja höpötykset, sama ihminen joka ei esitä mitään vaikka esim. ikää on tullut vuosi enemmän tai kun ystäväpiirit ovat muuttuneet.

No mutta onneksi on enemmän niitä ihmisiä jotka ovat niitä ihania (: muutama hassu noita "Olen jo iso poika, kuka sää luulet olevas?"-tyyppejä tummentamassa silmänurkkiani.

Huomenna olisi tarkoitus saada näyttö valmiiksi ja jotain kehittävää tehtyä kans, mutta jos sitä nyt palaisisi Supernaturalin pariin ja sitten Hopeanuolen lukemisen kautta unten maille (:

ps.  "Ohne dich sterbe ich!" , "Olet vienyt minulta taidon kirjoittaa, sillä minulla ei riitä sanoja kuvailemaan sinua. Kaikkein parasta tarkoittava sana: "täydellinen" on aivan liian vähättelevä, kun yritän kirjoittaa sinusta. Mielestäni parhaiten sinua kuvaava sana olisi "sinä", mutta muut eivät voi ymmärtää, mitä kaikkea se sisältää. Siinä on kaikki maailman hyvä ja tavoittelemisen arvoinen: sinä."

No regrets

Stereo Hearts

Miehet, tässä linkissä naisen ajattelutoiminta!

Väsymys painaa harteille ummistaen silmät uneen.

Hyvää ja väsynyttä torstai-iltaa kaikille täältä Piippolan tuppukylästä toivottelee väsynyt sisustusrakentaja^^

Tuli sitten tänään oltua koulussa sen 10½h näyttöä tehden. Tämä viikko on vilahtanut silmieni edestä hujauksessa, vastahan tänne palasin lomalta :o Noh, tällä viikolla olen kuitenkin saanut lukiohommat selvitettyä ja kokeita oli lukion puolesta tällä viikolla kaksikin (äidinkieli ja englanti) jotka menivät molemmat omasta mielestäni hyvin, toisin englannin esseestä en menisi vannomaan :D

Tällä viikolla ollaan myös Heinin kanssa tuttuun tapaan sekoiltu. Eilen mietimme miksi armeijassa otetaan tupakkitauot kokonaan pois koko porukalta jos yksi ihminen töpeksii. Heinin mieleen juolahti yhtäkkiä; "tuskin sitä sodassakaan sytytetään tupakkia kun viholliset tulee, ampua nyt yhdellä kädellä armottomalla kiväärillä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle samalla kun polttelee tupakkia siinä" *Esittää ampuvansa ja sytyttävänsä tupakkia ja samalla sanoo "rututtututuutuuummmm!"*


Vietimme myös romanttisen kynttiläillallisen Heinin kanssa ja päädyimme siihen, että pakkohan ne kynttiläillalliset on itse tehtävä koska ei miehet niitä osaa tehdä (;

 Huomasi tänään siinä 8 tunnin koulupäivän jälkeen että väsymys alkaa painamaan päälle, nimittäin olimme leikkaamassa heinin kanssa cyprockeja (väliseiniä) niin seisoin sitten semmoisen pinkan päällä joka heilui, siinä tylsyyttäni aloin "surffailemaan" sillä kasalla jonka päällä seisoin sanoen Heinille "Teretulemast Miian surffikouluun, lautaillaan yhdessä koko sydämmestämme näillä aallonharjoilla!" ja muuta todella kehittävää (:

Harry potter - Ding ding dong

Giga Pudding (Ehdoton ykkönen)

Hurts - sunday

Hurts - illuminated

Klamydia - miljoonan kilsan tennarit

Eppu Normaali - Urheiluhullu

Eppu normaali - Njet njet

 

Hih, nauran vieläkin :')

Näyttö

Näyttö alkoi keskiviikkona ja aikaa on ensi viikon perjantaihin. Näyttö on eräänlainen "koe" amispuolella, jossa katsotaan onko oppilas oppinut kursseilla käydyt asiat. Meidän näytön tutkinnon osana on palvelun toteuttaminen (kursseihin kuului: suuntautuminen ammattialaan, kuvallinen ilmaisu, kiintokalusteet, puurunkoiset väliseinät ja rakennuspiirrustus yht 20ov)
Näytössä minun tulee piirtää tarkka pohjapiirrustus mittoineen, yksityiskohtineen, nimiöineen ja merkitä kaikki käytetyt materiaalit/ pintakäsittelyt näkyviin. Valmistan piirrustuksen lisäksi väliseinän (kulma) oman piirrustuksen mukaisesti. johon tulee levyväliseinät cyprocista, tasoitukset, pohjamaalaukset, tapetoinnit, varjolistojen laitto jne. kattokin pitää laittaa. lisäksi seinään asennetaan kalusteyksikkönä avohyllykkö jonka materiaali on laminaattipinnoitettua MDF-levyä. Tautalevynä valkoinen 3,2mm:n kovalevy. sidelistat jne.

Tulipa paljon tekstiä, joten lopetan näyttöni kirjoittamisen tähän, nimittäin siitä tulisi järjettömän pituinen teksti.