Elänkö todellista elämää, vai olenko unessa josta haluan pois?

Olen nyt päättänyt että tähän minun asenteeseen elämää kohtaan on pakko tulla muutos, kaikille on täällä jokin tarkoitus mutta en ole vain löytänyt omaani. Elämä järkestykseen ja siitä se lähtee, taistelen vaikka yksin, mutta periksi en anna.
 
Taistelen bulimiaa vastaan, taistelen tosissani koska haluan päästä siitä eroon. Minun on pakko päästä puhumaan jollekkin, ensiviikolla menenkin. Koska tänään huomasin, oksensin vaikken ollut syönyt paljon mitään, nenästäni alkoi vuotamaan verta, en tiedä minkä takia mutta tiedän mistä se johtuu - bulimiasta.
 
Olen taistellut koko elämäni, jotta saavuttaisin onnellisuuden. Tällä hetkellä taistelen itseäni vastaan, sota itseään vastaan - kuullostaa hullulta? Haluan hyväksyä itseni, haluan hyvän itsetunnon, haluan - tuntea itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi!

Menneisyyden haamuista erästä en koskaan päästä takaisin elämääni, en koskaan. - Viiltelyä.

Olen viillellyt, siitä jää ikuiset arvet. Nytkin kun katson niitä, ne näkyvät himmeästi - muistuttavat kaikesta.
Kysymys muodostuu päässäni - Miksi?
Elämässäni oli niin paljon pahaa, niin paljon menetettyjä asioita, niin ahdistunut olo, ei ystäviä vierellä. Syytöksiä, haukkumisia..En keksinyt muuta vaihtoehtoa päästä pois tilanteesta kuin satuttamalla itseäni.

 
Muistan, kuinka minulla oli kaapissani puisessa laatikossa pinkki luhdan pyyheliina ja muutama partaveitsi. Iltaisin lukitsin huoneeni oven ja kävelin kaapilleni, otin syliini puisen laatikon jonka olin väsännyt ylä-asteen puukäsityötunnilla. Avasin laatikon hiljaa, jotta äiti ei kuulisi. Näin verisen pinkin pyyhkeen ja muutaman partaterän. Asetin pyyhkeen syliini, ranteeni pyyhkeen päälle, valitsin terävimmän partaterän, asetin sen ranteelleni ja vedin partaterää hiljaa alaspäin lujaa painaen, aiheuttaen sanoinkuvaamatonta kipua. Muistan kuinka jokaisen viillon aikana iho alkoi "repeämään" tuoden ranteeseen leveän verta vuotavan "kuilun" josta näin lihakseen. Jokaisen viiltelyn aikana syytin itseäni jostakin - se antoi lisää voimaa satuttaa itseään. Jokaisen kerran jälkeen kiedoin verisen pyyhkeen ranteeni ympärille, partaterän lojuessa maassa, jonne se oli tippunut verisenä viimeisen viillon jälkeen. Ranteesta kiinni pitäen, silmät kyyneliä täynnä ja posket kyynelistä kosteina rojahdin sängylleni - Tuntien hirveää kipua, mutta samalla minulle tuli semmoinen tunne että olin onnistunut jossain, olin iloinen.

© WeHeartIt

Jos tiedät, että joku viiltelee - istu hänen viereensä, halaa tai pidä kädestä. Sitä he silloin eniten kaipaavat. Sanoja ei tarvita - vain sen eleen, jolla kerrot että välität.
- Sillä viiltely on viesti pahasta olosta.
 
p.s älä koskaan kysy suoraan viiltelijältä miksi hän viiltelee, hän menee lukkoon. Hän ei osaa vastata, koska ajattelee että näet hänet lapsellisena viiltelynsä takia. Hän vaihtaa puheenaihetta tai lähtee pois sanomatta mitään, se on arka asia.

Minä pääsin yli viiltelystä juuri sen ansiosta, koska ystäväni tuli mitään sanomatta arpeni nähtyään halaamaan minua lujaa ja sanoi "kyllä me tästä selvitään, kerro minulle jos haluat mutta mihinkään en pakota." 

© WeHeartIt

Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea joskus, kukaan ei porhalla elämäänsä läpi ilman vastoinkäymisiä - Ne kuuluvat elämään.

Elämässä on vastoinkäymisiä, jotta osaisimme iloita pienistäkin asioista.

Olen ylpeä niistä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymiset, suuret ja pienet - ja ovat selvinneet niistä.
Kunnioitan niitä, jotka ovat tukeneet toisiansa kun on ollut vaikeaa.
- Joillekkin vastoinkäymisiä tulee harvoin, pieniä tai suuria.
- Toisille taas usein pieninä vastoinkäymisinä, -
- Joillekkin (esimerkiksi minulle, nyt.) elämä kääntyy päälaelleen muutamasta teosta,  sanasta, eleestä. Vastoinkäymiset tulevat ns.hyökyaaltona. Joskus itsekkin ihmettelen, miten jaksan tätä? - Se on elämää, olen aina sanonut itselleni. Ennenkin olen selvinnyt, joten miksi en nytkin?

Minun ongelmani on ainiaan ollut se, että pidän tämän valtavan taakan harteillani yksin. En edes yritä kertoa ystävilleni - jos he eivät sitten itse huomaa ettei minulla ole kaikki hyvin ja pyydä kertomaan. Minusta vain tuntuu, etten halua olla muiden ongelmana tai että ystäväni joutuisivat tukemaan minua, mitä jos heilläkin on murheita joissa tarvitsevat tukea? Silloin hän sulkee murheensa pois auttaen minua. - jos muilla on huolia, tuen heitä ja vedän naamalleni kaavun peittäen omat ongelmani. Mutta joskus - esimerkiksi nyt, tekisi mieli nykäistä sitä ystävää hihasta, kertoa ettei minulla ole kaikki hyvin ja ettei pääni sulata kaikkea mitä minulla on nyt meneillään.

Liikaa kysymyksiä - liian vähän vastauksia.

Liikaa pettymyksiä - liian vähän onnellisuutta.

Liikaa oman elämänsä tuhoamista - liian vähän voimaa saada se yksin takaisin raiteilleen.

Olenko ollut liian vahva liian pitkään? Enkö enään yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni koossa?
Lapsuudesta asti olen vetänyt kaavun naamani ylle, peitellen ongelmiani, kertomatta kenellekkään. - paitsi ne harvat ystävät, joihin luotan - olen kertonut raskaimmatkin asiani ja ne asiat, joista haavoitun helpoiten.  

- tuntuu kuin jalat pettäisivät altani, en tiedä miten päin olla, elää - olen hukassa. -

Milloin tämä kaikki alkoi? - en ole ihan varma, mutta nyt kaipaan ystävää, ystävän tukea ja halausta, en vain kertakaikkiaan jaksa - yksin. 

© WeHeartIt

Jos vain katoaisin, huomattaisiinko ettei minua enään ole? - Yksin oikeastaan joudun elämään. Onhan niitä kavereita vieläkin, mutta ystäviä harvassa. Tahtoisin vain nytkin lähteä ystävieni luokse, ettei minun tarvitsisi olla - yksin.

Täällä minä vielä olen, en ole kadonnut minnekkään - enkä ole katoamassakaan, haluaisin vain löytää teidät - ystäväni, missä olette? - en löydä teitä.

© WeHeartIt

Katson itseäni peilistä, totean peilikuvalle; "olet epäonnistunut - Taas"
 
Miksi näen vain ongelmakohtia? miksi en näe sitä kokonaisuutta, missä olen onnistunut? Millainen olin ennen ja millainen olen nyt, miltei puolet elopainosta lähtenyt ja silti en hyväksy itseäni. Sukulaiseni ja äitinikin on sanonut tässä lähiaikoina "Miia, sinusta on tullut kaunis nuori nainen." En vain millään tahdo sulattaa asiaa. Olenko todellakin kaunis? miten jotkut näkevät minut kauniina, mutta minä en?

© WeHeartIt

 

Onko tämä vain pahaa unta? saanko herätä? - En kestä tätä painajaista enään.

love this song ♥ 

Colours of the wind - finnish 


Anteeksi sekavasta tekstistä, siitä tuli aika pitkäkin, toivottavasti jaksatte lukea^^