Tässä muutaman viikon sisällä oon huomannut että sen peruskoulun jälkeen ihmiset todella lähtee hiihtelemään omille teilleen, jotkut vaipuvat unholaan, jotkut katsovat nenänvartta pitkin niin että joutuu kolauttamaan päähän että nokan varsi laskisi alas, minähän se vain olen, sama Miia mikä ennenkin. Onhan niitä ihania ihmisiä joista huomaa heti, että he ovat samoja kuin ennenkin. Samat tyhmät jutut ja höpötykset, sama ihminen joka ei esitä mitään vaikka esim. ikää on tullut vuosi enemmän tai kun ystäväpiirit ovat muuttuneet.
No mutta onneksi on enemmän niitä ihmisiä jotka ovat niitä ihania (: muutama hassu noita "Olen jo iso poika, kuka sää luulet olevas?"-tyyppejä tummentamassa silmänurkkiani.
Huomenna olisi tarkoitus saada näyttö valmiiksi ja jotain kehittävää tehtyä kans, mutta jos sitä nyt palaisisi Supernaturalin pariin ja sitten Hopeanuolen lukemisen kautta unten maille (:
ps. "Ohne dich sterbe ich!" , "Olet vienyt minulta taidon kirjoittaa, sillä minulla ei riitä sanoja kuvailemaan sinua. Kaikkein parasta tarkoittava sana: "täydellinen" on aivan liian vähättelevä, kun yritän kirjoittaa sinusta. Mielestäni parhaiten sinua kuvaava sana olisi "sinä", mutta muut eivät voi ymmärtää, mitä kaikkea se sisältää. Siinä on kaikki maailman hyvä ja tavoittelemisen arvoinen: sinä."
No regrets
Stereo Hearts
Miehet, tässä linkissä naisen ajattelutoiminta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti