maanantai 30. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
"Do you dream that the world will know your name? - So tell me your name"
Vielä sunnuntaille ylimääräinen blogikirjoitus - ihana biisi (:
Do you dream
That the world will know your name
So tell me your name
And do you care
About all the little things
Or anything at all
I want to feel
All the chemicals inside
I want to feel
I want a sunburn
Just to know that I'm alive
To know I'm alive
~Thriving ivory - Angels on the moon~
That the world will know your name
So tell me your name
And do you care
About all the little things
Or anything at all
I want to feel
All the chemicals inside
I want to feel
I want a sunburn
Just to know that I'm alive
To know I'm alive
~Thriving ivory - Angels on the moon~
Onnellisuutta voi olla pienikin asia.
Sunnuntai - ja viikko on ohi.
Tulipa sitten selville etten pääse tänään Piippolaan, joudun vielä sairastelemaan kotona ensiviikollakin muutaman päivän. - Mutta vain muutaman, tahdon Piippolaan Heinin luokse, hirveä ikävä :'(
Oli kyllä ihana herärä perjantai-lauantai välisenä yönä viestiin, jossa luki;
"Mulla on aivan kauhea ikävä sua! Mieti ei oo viikkoon nähty ja kauhia ikävä sua! Outoa vaikka on tunnettu nii vähä aikaa :)"
- Juuri kun olin perjantain ollut suru puserossa.
Oli kyllä ihana herärä perjantai-lauantai välisenä yönä viestiin, jossa luki;
"Mulla on aivan kauhea ikävä sua! Mieti ei oo viikkoon nähty ja kauhia ikävä sua! Outoa vaikka on tunnettu nii vähä aikaa :)"
- Juuri kun olin perjantain ollut suru puserossa.
Eilen sitten pääsin äidin luvalla morjenstamaan ystäviäni, oli kyllä hymy herkässä (: Kaverikin oli tullut armeijasta käymään, oli mukava nähdä ja höpötellä. Nauruthan sain armeijassa olevan kaverini ansiosta ; - Kysyimme että onko armeijassa hyvännäköisiä muijia, toteamus oli ; "njääh..*pitkä hiljaisuus*" - "No kolmen viikon päästä luudan varsikin näyttää hyvältä!" :D
Noh, minä suuntaan katsomaan paranormal activity 2 & 3 tässä ajankulukseni, ja psykologian tehtävien pariin sen kautta kun ei oikein muutakaan tekemistä ole.
Pimeä onni
Siipirikko
In your head
"Muistot piirtyy, yksinäisen mieleen
muistot piirtyy, hymyn väreen kasvoillensa luo
Vielä luottaa, että onni kääntyy
Siihen luottaa, että jostain löytää vastauksen"
~Neljänsuora - siipirikko~
perjantai 27. tammikuuta 2012
Elänkö todellista elämää, vai olenko unessa josta haluan pois?
Olen nyt päättänyt että tähän minun asenteeseen elämää kohtaan on pakko tulla muutos, kaikille on täällä jokin tarkoitus mutta en ole vain löytänyt omaani. Elämä järkestykseen ja siitä se lähtee, taistelen vaikka yksin, mutta periksi en anna.
Taistelen bulimiaa vastaan, taistelen tosissani koska haluan päästä siitä eroon. Minun on pakko päästä puhumaan jollekkin, ensiviikolla menenkin. Koska tänään huomasin, oksensin vaikken ollut syönyt paljon mitään, nenästäni alkoi vuotamaan verta, en tiedä minkä takia mutta tiedän mistä se johtuu - bulimiasta.
Olen taistellut koko elämäni, jotta saavuttaisin onnellisuuden. Tällä hetkellä taistelen itseäni vastaan, sota itseään vastaan - kuullostaa hullulta? Haluan hyväksyä itseni, haluan hyvän itsetunnon, haluan - tuntea itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi!
Menneisyyden haamuista erästä en koskaan päästä takaisin elämääni, en koskaan. - Viiltelyä.
Olen viillellyt, siitä jää ikuiset arvet. Nytkin kun katson niitä, ne näkyvät himmeästi - muistuttavat kaikesta.
Kysymys muodostuu päässäni - Miksi?
Elämässäni oli niin paljon pahaa, niin paljon menetettyjä asioita, niin ahdistunut olo, ei ystäviä vierellä. Syytöksiä, haukkumisia..En keksinyt muuta vaihtoehtoa päästä pois tilanteesta kuin satuttamalla itseäni.
Muistan, kuinka minulla oli kaapissani puisessa laatikossa pinkki luhdan pyyheliina ja muutama partaveitsi. Iltaisin lukitsin huoneeni oven ja kävelin kaapilleni, otin syliini puisen laatikon jonka olin väsännyt ylä-asteen puukäsityötunnilla. Avasin laatikon hiljaa, jotta äiti ei kuulisi. Näin verisen pinkin pyyhkeen ja muutaman partaterän. Asetin pyyhkeen syliini, ranteeni pyyhkeen päälle, valitsin terävimmän partaterän, asetin sen ranteelleni ja vedin partaterää hiljaa alaspäin lujaa painaen, aiheuttaen sanoinkuvaamatonta kipua. Muistan kuinka jokaisen viillon aikana iho alkoi "repeämään" tuoden ranteeseen leveän verta vuotavan "kuilun" josta näin lihakseen. Jokaisen viiltelyn aikana syytin itseäni jostakin - se antoi lisää voimaa satuttaa itseään. Jokaisen kerran jälkeen kiedoin verisen pyyhkeen ranteeni ympärille, partaterän lojuessa maassa, jonne se oli tippunut verisenä viimeisen viillon jälkeen. Ranteesta kiinni pitäen, silmät kyyneliä täynnä ja posket kyynelistä kosteina rojahdin sängylleni - Tuntien hirveää kipua, mutta samalla minulle tuli semmoinen tunne että olin onnistunut jossain, olin iloinen.
Jos tiedät, että joku viiltelee - istu hänen viereensä, halaa tai pidä kädestä. Sitä he silloin eniten kaipaavat. Sanoja ei tarvita - vain sen eleen, jolla kerrot että välität.
- Sillä viiltely on viesti pahasta olosta.
p.s älä koskaan kysy suoraan viiltelijältä miksi hän viiltelee, hän menee lukkoon. Hän ei osaa vastata, koska ajattelee että näet hänet lapsellisena viiltelynsä takia. Hän vaihtaa puheenaihetta tai lähtee pois sanomatta mitään, se on arka asia.
Minä pääsin yli viiltelystä juuri sen ansiosta, koska ystäväni tuli mitään sanomatta arpeni nähtyään halaamaan minua lujaa ja sanoi "kyllä me tästä selvitään, kerro minulle jos haluat mutta mihinkään en pakota."
Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea joskus, kukaan ei porhalla elämäänsä läpi ilman vastoinkäymisiä - Ne kuuluvat elämään.
Elämässä on vastoinkäymisiä, jotta osaisimme iloita pienistäkin asioista.
Olen ylpeä niistä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymiset, suuret ja pienet - ja ovat selvinneet niistä.
Kunnioitan niitä, jotka ovat tukeneet toisiansa kun on ollut vaikeaa.
- Joillekkin vastoinkäymisiä tulee harvoin, pieniä tai suuria.
- Toisille taas usein pieninä vastoinkäymisinä, -
- Joillekkin (esimerkiksi minulle, nyt.) elämä kääntyy päälaelleen muutamasta teosta, sanasta, eleestä. Vastoinkäymiset tulevat ns.hyökyaaltona. Joskus itsekkin ihmettelen, miten jaksan tätä? - Se on elämää, olen aina sanonut itselleni. Ennenkin olen selvinnyt, joten miksi en nytkin?
Minun ongelmani on ainiaan ollut se, että pidän tämän valtavan taakan harteillani yksin. En edes yritä kertoa ystävilleni - jos he eivät sitten itse huomaa ettei minulla ole kaikki hyvin ja pyydä kertomaan. Minusta vain tuntuu, etten halua olla muiden ongelmana tai että ystäväni joutuisivat tukemaan minua, mitä jos heilläkin on murheita joissa tarvitsevat tukea? Silloin hän sulkee murheensa pois auttaen minua. - jos muilla on huolia, tuen heitä ja vedän naamalleni kaavun peittäen omat ongelmani. Mutta joskus - esimerkiksi nyt, tekisi mieli nykäistä sitä ystävää hihasta, kertoa ettei minulla ole kaikki hyvin ja ettei pääni sulata kaikkea mitä minulla on nyt meneillään.
Liikaa kysymyksiä - liian vähän vastauksia.
Liikaa pettymyksiä - liian vähän onnellisuutta.
Liikaa oman elämänsä tuhoamista - liian vähän voimaa saada se yksin takaisin raiteilleen.
Olenko ollut liian vahva liian pitkään? Enkö enään yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni koossa?
Lapsuudesta asti olen vetänyt kaavun naamani ylle, peitellen ongelmiani, kertomatta kenellekkään. - paitsi ne harvat ystävät, joihin luotan - olen kertonut raskaimmatkin asiani ja ne asiat, joista haavoitun helpoiten.
- tuntuu kuin jalat pettäisivät altani, en tiedä miten päin olla, elää - olen hukassa. -
Milloin tämä kaikki alkoi? - en ole ihan varma, mutta nyt kaipaan ystävää, ystävän tukea ja halausta, en vain kertakaikkiaan jaksa - yksin.
Jos vain katoaisin, huomattaisiinko ettei minua enään ole? - Yksin oikeastaan joudun elämään. Onhan niitä kavereita vieläkin, mutta ystäviä harvassa. Tahtoisin vain nytkin lähteä ystävieni luokse, ettei minun tarvitsisi olla - yksin.
Täällä minä vielä olen, en ole kadonnut minnekkään - enkä ole katoamassakaan, haluaisin vain löytää teidät - ystäväni, missä olette? - en löydä teitä.
Katson itseäni peilistä, totean peilikuvalle; "olet epäonnistunut - Taas"
Miksi näen vain ongelmakohtia? miksi en näe sitä kokonaisuutta, missä olen onnistunut? Millainen olin ennen ja millainen olen nyt, miltei puolet elopainosta lähtenyt ja silti en hyväksy itseäni. Sukulaiseni ja äitinikin on sanonut tässä lähiaikoina "Miia, sinusta on tullut kaunis nuori nainen." En vain millään tahdo sulattaa asiaa. Olenko todellakin kaunis? miten jotkut näkevät minut kauniina, mutta minä en?
Onko tämä vain pahaa unta? saanko herätä? - En kestä tätä painajaista enään.
love this song ♥
Colours of the wind - finnish
Anteeksi sekavasta tekstistä, siitä tuli aika pitkäkin, toivottavasti jaksatte lukea^^
Taistelen bulimiaa vastaan, taistelen tosissani koska haluan päästä siitä eroon. Minun on pakko päästä puhumaan jollekkin, ensiviikolla menenkin. Koska tänään huomasin, oksensin vaikken ollut syönyt paljon mitään, nenästäni alkoi vuotamaan verta, en tiedä minkä takia mutta tiedän mistä se johtuu - bulimiasta.
Olen taistellut koko elämäni, jotta saavuttaisin onnellisuuden. Tällä hetkellä taistelen itseäni vastaan, sota itseään vastaan - kuullostaa hullulta? Haluan hyväksyä itseni, haluan hyvän itsetunnon, haluan - tuntea itseni onnelliseksi ja hyväksytyksi!
Menneisyyden haamuista erästä en koskaan päästä takaisin elämääni, en koskaan. - Viiltelyä.
Olen viillellyt, siitä jää ikuiset arvet. Nytkin kun katson niitä, ne näkyvät himmeästi - muistuttavat kaikesta.
Kysymys muodostuu päässäni - Miksi?
Elämässäni oli niin paljon pahaa, niin paljon menetettyjä asioita, niin ahdistunut olo, ei ystäviä vierellä. Syytöksiä, haukkumisia..En keksinyt muuta vaihtoehtoa päästä pois tilanteesta kuin satuttamalla itseäni.
Muistan, kuinka minulla oli kaapissani puisessa laatikossa pinkki luhdan pyyheliina ja muutama partaveitsi. Iltaisin lukitsin huoneeni oven ja kävelin kaapilleni, otin syliini puisen laatikon jonka olin väsännyt ylä-asteen puukäsityötunnilla. Avasin laatikon hiljaa, jotta äiti ei kuulisi. Näin verisen pinkin pyyhkeen ja muutaman partaterän. Asetin pyyhkeen syliini, ranteeni pyyhkeen päälle, valitsin terävimmän partaterän, asetin sen ranteelleni ja vedin partaterää hiljaa alaspäin lujaa painaen, aiheuttaen sanoinkuvaamatonta kipua. Muistan kuinka jokaisen viillon aikana iho alkoi "repeämään" tuoden ranteeseen leveän verta vuotavan "kuilun" josta näin lihakseen. Jokaisen viiltelyn aikana syytin itseäni jostakin - se antoi lisää voimaa satuttaa itseään. Jokaisen kerran jälkeen kiedoin verisen pyyhkeen ranteeni ympärille, partaterän lojuessa maassa, jonne se oli tippunut verisenä viimeisen viillon jälkeen. Ranteesta kiinni pitäen, silmät kyyneliä täynnä ja posket kyynelistä kosteina rojahdin sängylleni - Tuntien hirveää kipua, mutta samalla minulle tuli semmoinen tunne että olin onnistunut jossain, olin iloinen.
![]() |
© WeHeartIt |
Jos tiedät, että joku viiltelee - istu hänen viereensä, halaa tai pidä kädestä. Sitä he silloin eniten kaipaavat. Sanoja ei tarvita - vain sen eleen, jolla kerrot että välität.
- Sillä viiltely on viesti pahasta olosta.
p.s älä koskaan kysy suoraan viiltelijältä miksi hän viiltelee, hän menee lukkoon. Hän ei osaa vastata, koska ajattelee että näet hänet lapsellisena viiltelynsä takia. Hän vaihtaa puheenaihetta tai lähtee pois sanomatta mitään, se on arka asia.
Minä pääsin yli viiltelystä juuri sen ansiosta, koska ystäväni tuli mitään sanomatta arpeni nähtyään halaamaan minua lujaa ja sanoi "kyllä me tästä selvitään, kerro minulle jos haluat mutta mihinkään en pakota."
![]() |
© WeHeartIt |
Kaikki ihmiset tarvitsevat tukea joskus, kukaan ei porhalla elämäänsä läpi ilman vastoinkäymisiä - Ne kuuluvat elämään.
Elämässä on vastoinkäymisiä, jotta osaisimme iloita pienistäkin asioista.
Olen ylpeä niistä, jotka ovat kokeneet vastoinkäymiset, suuret ja pienet - ja ovat selvinneet niistä.
Kunnioitan niitä, jotka ovat tukeneet toisiansa kun on ollut vaikeaa.
- Joillekkin vastoinkäymisiä tulee harvoin, pieniä tai suuria.
- Toisille taas usein pieninä vastoinkäymisinä, -
- Joillekkin (esimerkiksi minulle, nyt.) elämä kääntyy päälaelleen muutamasta teosta, sanasta, eleestä. Vastoinkäymiset tulevat ns.hyökyaaltona. Joskus itsekkin ihmettelen, miten jaksan tätä? - Se on elämää, olen aina sanonut itselleni. Ennenkin olen selvinnyt, joten miksi en nytkin?
Minun ongelmani on ainiaan ollut se, että pidän tämän valtavan taakan harteillani yksin. En edes yritä kertoa ystävilleni - jos he eivät sitten itse huomaa ettei minulla ole kaikki hyvin ja pyydä kertomaan. Minusta vain tuntuu, etten halua olla muiden ongelmana tai että ystäväni joutuisivat tukemaan minua, mitä jos heilläkin on murheita joissa tarvitsevat tukea? Silloin hän sulkee murheensa pois auttaen minua. - jos muilla on huolia, tuen heitä ja vedän naamalleni kaavun peittäen omat ongelmani. Mutta joskus - esimerkiksi nyt, tekisi mieli nykäistä sitä ystävää hihasta, kertoa ettei minulla ole kaikki hyvin ja ettei pääni sulata kaikkea mitä minulla on nyt meneillään.
Liikaa kysymyksiä - liian vähän vastauksia.
Liikaa pettymyksiä - liian vähän onnellisuutta.
Liikaa oman elämänsä tuhoamista - liian vähän voimaa saada se yksin takaisin raiteilleen.
Olenko ollut liian vahva liian pitkään? Enkö enään yksinkertaisesti jaksa pitää itseäni koossa?
Lapsuudesta asti olen vetänyt kaavun naamani ylle, peitellen ongelmiani, kertomatta kenellekkään. - paitsi ne harvat ystävät, joihin luotan - olen kertonut raskaimmatkin asiani ja ne asiat, joista haavoitun helpoiten.
- tuntuu kuin jalat pettäisivät altani, en tiedä miten päin olla, elää - olen hukassa. -
Milloin tämä kaikki alkoi? - en ole ihan varma, mutta nyt kaipaan ystävää, ystävän tukea ja halausta, en vain kertakaikkiaan jaksa - yksin.
![]() |
© WeHeartIt |
Jos vain katoaisin, huomattaisiinko ettei minua enään ole? - Yksin oikeastaan joudun elämään. Onhan niitä kavereita vieläkin, mutta ystäviä harvassa. Tahtoisin vain nytkin lähteä ystävieni luokse, ettei minun tarvitsisi olla - yksin.
Täällä minä vielä olen, en ole kadonnut minnekkään - enkä ole katoamassakaan, haluaisin vain löytää teidät - ystäväni, missä olette? - en löydä teitä.
![]() | ||
© WeHeartIt |
Miksi näen vain ongelmakohtia? miksi en näe sitä kokonaisuutta, missä olen onnistunut? Millainen olin ennen ja millainen olen nyt, miltei puolet elopainosta lähtenyt ja silti en hyväksy itseäni. Sukulaiseni ja äitinikin on sanonut tässä lähiaikoina "Miia, sinusta on tullut kaunis nuori nainen." En vain millään tahdo sulattaa asiaa. Olenko todellakin kaunis? miten jotkut näkevät minut kauniina, mutta minä en?
![]() |
© WeHeartIt |
Onko tämä vain pahaa unta? saanko herätä? - En kestä tätä painajaista enään.
love this song ♥
Colours of the wind - finnish
Anteeksi sekavasta tekstistä, siitä tuli aika pitkäkin, toivottavasti jaksatte lukea^^
Toipilaana.
Perjantaita vaan täältä lääketokkuraisen toipilaan blogista.
Eli tulipa sitten sairastuttua tuossa tiistai-keskiviikko välisenä yönä kaiketi, keskiviikkona oli kuumetta mutta raahasin itseni silti kouluun. Nooh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Keskiviikkona kahden aikoihin koulussa alkoi olemaan semmoinen olo että ei tiedä elääkö tässä maailmassa ja alkoi pyörryttämään, pinnistin sitten kumminkin sinne koulun loppuun saakka "mahtavalla olotilallani" (15:40 loppui koulu) ja laahustin kämpille. Isä tuli sitten hakemaan Ylivieskaan ja nyt sitten sitä täällä ollaan sairastelemassa (kuume ja kurkkutauti, mahataudin ehdein selättää^^) Olisin kyllä halunnut lähteä tänään jonnekkin mutta eei, pitää pysyä sisällä ettei tule kuolemansairaaksi..äidit :D
Pikkasen ärsytti kun ulkona on ollut aurinkoinen sää, mukavasti pakkasta = täydellinen juoksukeli, mutta ei. jumansviidu, miks mun pitää tulla sairaaksi aina näin ihanilla ilmoilla kun haluaisi urheilla? nyt vaan pitää olla peittojen ja lääkkeiden uhrina täällä neljän seinän sisällä, en tykkää yhtään!
Joten, kun tästä taudista pääsen. EI enää ennen syksyä sairastumista, kiitos! taino ei mielellään syksylläkään..
Onneksi on ollut leffoja pelastamassa oloani ja samoin Guitar hero (GH) messissä mukana (:
Rocco´s speech
jotku puhuu toisinaan asiaa^^
Eli tulipa sitten sairastuttua tuossa tiistai-keskiviikko välisenä yönä kaiketi, keskiviikkona oli kuumetta mutta raahasin itseni silti kouluun. Nooh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Keskiviikkona kahden aikoihin koulussa alkoi olemaan semmoinen olo että ei tiedä elääkö tässä maailmassa ja alkoi pyörryttämään, pinnistin sitten kumminkin sinne koulun loppuun saakka "mahtavalla olotilallani" (15:40 loppui koulu) ja laahustin kämpille. Isä tuli sitten hakemaan Ylivieskaan ja nyt sitten sitä täällä ollaan sairastelemassa (kuume ja kurkkutauti, mahataudin ehdein selättää^^) Olisin kyllä halunnut lähteä tänään jonnekkin mutta eei, pitää pysyä sisällä ettei tule kuolemansairaaksi..äidit :D
Pikkasen ärsytti kun ulkona on ollut aurinkoinen sää, mukavasti pakkasta = täydellinen juoksukeli, mutta ei. jumansviidu, miks mun pitää tulla sairaaksi aina näin ihanilla ilmoilla kun haluaisi urheilla? nyt vaan pitää olla peittojen ja lääkkeiden uhrina täällä neljän seinän sisällä, en tykkää yhtään!
Joten, kun tästä taudista pääsen. EI enää ennen syksyä sairastumista, kiitos! taino ei mielellään syksylläkään..
Onneksi on ollut leffoja pelastamassa oloani ja samoin Guitar hero (GH) messissä mukana (:
Suosittelen lämpimästi Armotonta ja kuoropoikia, sekä mombasaa (: |
Lääkehuuruissa vähemmistäkin lääkkeistä ja vitamiineista? - En tykkää sairastella : ( |
Joillakin on kitara, minulla on gh^^ |
Monalisa |
Rocco´s speech
jotku puhuu toisinaan asiaa^^
tiistai 24. tammikuuta 2012
Don´t worry, be happy ♥
Se tunne kun tajuat mitä olet tehnyt väärin treeniohjelmassasi! - Maukia, nyt sen hoksasin. Liikaa salia, liian vähän juoksemista, no ihmekkään jos ei kunnolla rasva pala tms. Nyt siis treeniohjema muokattavaksi ja jos sitä alkaisi sitten näkymään kunnolla tuloksia (;
Treeniohjemaa tutkiessani huomasin kuinka erinlainen se on viimevuoteen verrattuna, en itsekkään huomannut vasta kuin nytten että olen tuputtanut liikaa salilla käyntiä ja liian vähän juoksulenkkejä. Ihmettelinkin miten lihakset ovat niin jumissa vaikka kuinka venyttelisi, ja miten tuntuu että lihakset kehittyy liian nopiaa eikä rasva tahdo millään karistua. Yllättävää että minä, tämmöinen pahviaivo saan joskus älynväläyksiä :D Niin ja tosiaan, pitäisihän sinne ehkä se yksi vapaapäivä saada mahtumaan, vaikkei millään haluaisikaan. Mutta pitää lihastenkin saada lepoa että ne pystyvät kehittymään (:
Ja minun unelmavartaloni ei todellakaan ole mikään mallin vartalo, hyi olkoon. Pitää olla lihasta! mutta liika lihas naisella on ihan järkyttävän näköistä. Tavoitteeni on saada sopivasti lihasta, miten sen sanoisi...silleen söpösti : D
Vaikka laihduttaja olenkin, olen onnistunut karsimaan kaikki karkit, sipsit, kakut, lätyt, pullat, muffinssit, hampurilaiset, ranskalaiset yms. roskaruoat, mutta yhdestä en luovu ikinä, never ever.
SUKLAA, en voisi elää ilman sitä! (etenkin tumma sulkaa ♥ )Vaikka suklaata en nauti kuin herkkupäivinä ja silloinkin kohtuudella, niin en voisi sitä karsia missään nimessä, se on liian naminami ♥ Purr :3
Hmm..Tammikuun 24 päivä. Eli minulla on treeniaikaa 4kk ja 1 vko, taino eihän se virallista ole. Mutta siinä kesäkuun tietämillä, kesäkuun puolessa välissä aion päästä tavoitteeseeni.
Haluaisin viettää kesälomani niin, ettei minun tarvitse keksiä tekosyytä ystäville miksi en tule rannalle heidän kanssaan, peitellen jäätävän näköistä vartaloani 27 asteen lämmössä isolla hupparilla ja miltei hopparihousuilla. Kun muut ystäväni uivat onnellisina bikineissä, uimapuvuissa tai shortseissa hyppivät laiturilta, painivat hiekassa, palvovat aurinkoa, grillaavat tms. Haluaisin tehdä ystävieni kanssa noita kaikkea! vaikka olen sanonut etten tykkää uimisesta, oikeasti rakastan uimista! Haluaisin vain uskaltaa mennä rannalle ystävien kanssa, pelata esimerkiksi lentopalloa ja uida! Olla vain niin että en häpeäisi itseäni joka ikinen sekunti jonka rannalla vietän.
Hartain toiveeni on siis - päästä kesäkuntoon 2012 ja viettää kaikkien aikojen mahtavin kesä kera ystävien!
Myöskin hymyn huulille sai tänään pikkupoika sanomisillaan;
Tulin koulusta kämpille niin tuossa alaoven (asun kerrostalossa) edessä oli poika (3-4v), mummunsa kanssa lähdössä vissiin pois päiväkodista. Kun kävelin siitä ohi niin katsahdin sitä pientä poikaa silmiin ja hymyilin. Sitten se pikkupoika vaan hymyili ja nykäs mummoansa hihasta ja sanoi; "Mummu, katso kuinka kaunis tyttö."
- oli vähä epätodellinen tunne -
Lion king - islanniksi :p
Viikonlopulta Empun kanssa naurukohtaukset ihanalle Timonille ♥
Lion king - Suomeksi
...ja tietenkin suomeksi ♥
Mikael Gabriel - Pohjosen poika
Vissii ainut suomalainen räppärin biisi joka menee^^
Treeniohjemaa tutkiessani huomasin kuinka erinlainen se on viimevuoteen verrattuna, en itsekkään huomannut vasta kuin nytten että olen tuputtanut liikaa salilla käyntiä ja liian vähän juoksulenkkejä. Ihmettelinkin miten lihakset ovat niin jumissa vaikka kuinka venyttelisi, ja miten tuntuu että lihakset kehittyy liian nopiaa eikä rasva tahdo millään karistua. Yllättävää että minä, tämmöinen pahviaivo saan joskus älynväläyksiä :D Niin ja tosiaan, pitäisihän sinne ehkä se yksi vapaapäivä saada mahtumaan, vaikkei millään haluaisikaan. Mutta pitää lihastenkin saada lepoa että ne pystyvät kehittymään (:
Ja minun unelmavartaloni ei todellakaan ole mikään mallin vartalo, hyi olkoon. Pitää olla lihasta! mutta liika lihas naisella on ihan järkyttävän näköistä. Tavoitteeni on saada sopivasti lihasta, miten sen sanoisi...silleen söpösti : D
Vaikka laihduttaja olenkin, olen onnistunut karsimaan kaikki karkit, sipsit, kakut, lätyt, pullat, muffinssit, hampurilaiset, ranskalaiset yms. roskaruoat, mutta yhdestä en luovu ikinä, never ever.
SUKLAA, en voisi elää ilman sitä! (etenkin tumma sulkaa ♥ )Vaikka suklaata en nauti kuin herkkupäivinä ja silloinkin kohtuudella, niin en voisi sitä karsia missään nimessä, se on liian naminami ♥ Purr :3
Hmm..Tammikuun 24 päivä. Eli minulla on treeniaikaa 4kk ja 1 vko, taino eihän se virallista ole. Mutta siinä kesäkuun tietämillä, kesäkuun puolessa välissä aion päästä tavoitteeseeni.
Haluaisin viettää kesälomani niin, ettei minun tarvitse keksiä tekosyytä ystäville miksi en tule rannalle heidän kanssaan, peitellen jäätävän näköistä vartaloani 27 asteen lämmössä isolla hupparilla ja miltei hopparihousuilla. Kun muut ystäväni uivat onnellisina bikineissä, uimapuvuissa tai shortseissa hyppivät laiturilta, painivat hiekassa, palvovat aurinkoa, grillaavat tms. Haluaisin tehdä ystävieni kanssa noita kaikkea! vaikka olen sanonut etten tykkää uimisesta, oikeasti rakastan uimista! Haluaisin vain uskaltaa mennä rannalle ystävien kanssa, pelata esimerkiksi lentopalloa ja uida! Olla vain niin että en häpeäisi itseäni joka ikinen sekunti jonka rannalla vietän.
Hartain toiveeni on siis - päästä kesäkuntoon 2012 ja viettää kaikkien aikojen mahtavin kesä kera ystävien!
![]() |
Myöskin hymyn huulille sai tänään pikkupoika sanomisillaan;
Tulin koulusta kämpille niin tuossa alaoven (asun kerrostalossa) edessä oli poika (3-4v), mummunsa kanssa lähdössä vissiin pois päiväkodista. Kun kävelin siitä ohi niin katsahdin sitä pientä poikaa silmiin ja hymyilin. Sitten se pikkupoika vaan hymyili ja nykäs mummoansa hihasta ja sanoi; "Mummu, katso kuinka kaunis tyttö."
- oli vähä epätodellinen tunne -
Lion king - islanniksi :p
Viikonlopulta Empun kanssa naurukohtaukset ihanalle Timonille ♥
Lion king - Suomeksi
...ja tietenkin suomeksi ♥
Mikael Gabriel - Pohjosen poika
Vissii ainut suomalainen räppärin biisi joka menee^^
maanantai 23. tammikuuta 2012
Kukaan ei kaipaa sinua enemmän kuin sinä itse.
Kyl tää elämä tästä alkaa järkkääntyyn, näen jo vähän valoa tunnelin päässä.
Usko meinasi hiipua, tänään huomasin että minusta ollaan huolissaan ihan tosissaan. Kun asiat ilmeni kyseisille henkilöille, ei hän meinannut uskoa sitä todeksi.
Mitä oikein teen itselleni? - on kysymys jonka lausun päässäni joka päivä.
Kidutan itseäni, jos jatkan samaan malliin - tapan itseni. ihan oikeasti, vakavissaan.
Silmäni avautuivat tänään, väsyneenä, ihmetellen mihin se entinen energiapakkaus on kadonnut? Peilistä tuijottaa takaisin kalpeanaamainen surullinen ihminen, joka on parhaimmillaan pilaamassa elämäänsä, mieltään, kehoaan, terveyttään.
Pakko saada päässä asiat järjestykseen. Jos jatkan tätä rataa, kuolen pikemmin kuin huomaankaan, vaikka se hullulta kuullostaa että kuolisin, mutta huomasin että se ei ole enää sarkasmia vaan fakta. ei elimistöni jaksa tämmöistä enää kauaa.
Nyt sen huomasin, laihduttamisesta on tullut minulle pakkomielle, joka on ajauttanut minut sairauksien ympäröimään kehikkoon josta pois pääseminen tulee olemaan haastavaa ja raskasta.
Seppo Paarma - Älä luovuta
Hurts - illuminated
Juha tapio - Saippuakuplat <3
Usko meinasi hiipua, tänään huomasin että minusta ollaan huolissaan ihan tosissaan. Kun asiat ilmeni kyseisille henkilöille, ei hän meinannut uskoa sitä todeksi.
Mitä oikein teen itselleni? - on kysymys jonka lausun päässäni joka päivä.
Kidutan itseäni, jos jatkan samaan malliin - tapan itseni. ihan oikeasti, vakavissaan.
Silmäni avautuivat tänään, väsyneenä, ihmetellen mihin se entinen energiapakkaus on kadonnut? Peilistä tuijottaa takaisin kalpeanaamainen surullinen ihminen, joka on parhaimmillaan pilaamassa elämäänsä, mieltään, kehoaan, terveyttään.
![]() | ||
Kumman puolen sinä valitset? |
Älä koskaan sano:
hyvähän sinun on kun...
Et varmasti tiedä
onko toisen hyvä
hän voi ammentaa voimansa tuskasta
joka mykistää
päivittäisestä kivusta
joka on liian suuri
liian tosi kerrottavaksi
Vain pienet murheet tekevät
puheliaaksi
ja suuret ilot.
Pakko saada päässä asiat järjestykseen. Jos jatkan tätä rataa, kuolen pikemmin kuin huomaankaan, vaikka se hullulta kuullostaa että kuolisin, mutta huomasin että se ei ole enää sarkasmia vaan fakta. ei elimistöni jaksa tämmöistä enää kauaa.
Rakas ystäväni Emppu oli meillä koko viikonlopun <3 Viikonloppu menikin henkeviä jutellessa, leffoja katsellessa, shoppaillessa, sekoillessa ja kuvaillessa (: | ||||
Emppu <3 |
Mollosilmä. |
Nyt sen huomasin, laihduttamisesta on tullut minulle pakkomielle, joka on ajauttanut minut sairauksien ympäröimään kehikkoon josta pois pääseminen tulee olemaan haastavaa ja raskasta.
Seppo Paarma - Älä luovuta
Hurts - illuminated
Juha tapio - Saippuakuplat <3
torstai 19. tammikuuta 2012
Kun irti päästetään, kyynel vierähtää.
Näyttö valmis, onneksi. Olihan sen aikana vuodatettukkin paljon verta, hikeä ja vitt* -sanaa, järki meinas mennä. Mutta nyt se on valmis, huokaisen helpotuksesta.
..semmoinen se.
Jos on vain sellainen tunne ettei jaksa tehdä yhtikäs mitään? Ei tekisi mieli syödä, urheilla, miettiä kertakaikkiaan mitään. Käpertyä vain peiton alle, ottaa tietokone viereen ja laittaa koneelta pyörimään supernaturalia?
Minulla on sellainen tunne juuri nyt, illan suunnitelmissa on supernaturalin vahtaamista peiton alla käpertyneenä. Tuskailen vain sitä, kuinka en urheile tänään vaikken sitä vielä ole vannonutkaan. Hullua jos minä, urheiluhullu en jaksaisi tehdä sitä lihaskuntotreeniä mikä normaalisti menee kuin vettä vaan. Ei vain oikein inspaa urheilla, minulla on vain semmoinen idioottimainen periaate että vaikka kuinka väsyttää ja vaikka kuinka ei jaksaisikaan, on pakko urheilla etten palaa takaisin entiseen. Mutta eihän sitä yhden illan urheilun jättämisellä lihoa, ei kertakaikkiaan. Varsinkaan silloin kuin ei syökkään mitään, kun ei vain ruoka yksinkertaisesti maistu kuin tuhkalta suussa.
Hyvästit rakkaudelle, joudun viimein sanomaan. Hyvästit tunteille, jotka valtasivat kehoni, toivat sydämmeeni lämmön ja onnen pilkahduksen n.3kk sitten. Viimein minulla on tavallaan jotenkin helpottunut olo, kun ei tarvitse olla epävarma, mutta samalla surullinen ja hiukan masentunut. Itseppähän ehdotin, että päästän irti, jos niin on helpompi. Rakkaus väistyy tieltä, ystävyys valtaa mieleni ja sydämmeni. Rakastan häntä vieläkin, mutta ystävänä. Ehkä oli parempi näin molempien osalta, yksi selvitetty asia pääni sisällä, samalla murheen murtama. Viehän tämän ymmärtäminen jonkin verran aikaa, uskon että hän ymmärtää että tarvitsen aikaa. Ehkä näin oli parempi, uskon - tai ehkä me molemmat uskomme, luulen niin.
Muistot jäävät vaikka rakkauden roihuava liekku hiipuu ja tukehtuu lopulta, ne ihanat muistot joita en koskaan unohda, en koskaan. Avasit uuden oven elämääni, opetit elämästä, sen ihanuudesta miksi ihmisen on syytä elää ja sen, miksi elämä on elämisen arvoinen. Hyväksyit minut, annoit lisää itseluottamusta ja ennenkaikkea näytit, että minuakin voi rakastaa vaikken siihen itse ollut ennen uskonutkaan.
Nyt seisomme vierekkäin ystävinä, ylpeinä, luotamme toisiimme, autamme toisiamme ja kerromme murheemme ja onnemme toisillemme. Ja saamari kirveelläkään tätä ystävyyden kultaista nauhaa ei saa katkeamaan.
Seisothan vierelläni, loppuun asti? Nimittäin minä seison vierelläsi loppuun asti, olet minulle yksi tärkeimmistä, joista en koskaan halua luopua.
Tilaa rakkaudelle pitäisi antaa, vaikka rakkauteen onkin nyt hieman hankala uskoa. Aikaa vaan, kyllä ne pään sisäiset asiat järjestykseen saadaan. Tavalla tai toisella.
Se suuri askel pitää ottaa, astua se nyt ja antaa tilaa rakkaudelle, kääntää suunpielet hymyyn, pyyhkiä kyyneleet ja uskoa elämään, samalla ajatellen "kyllä tästä vielä selvitään!"
Miia
![]() |
Avohyllykkö |
![]() |
![]() |
Näyttö kokonaisuudessaan |
..semmoinen se.
Jos on vain sellainen tunne ettei jaksa tehdä yhtikäs mitään? Ei tekisi mieli syödä, urheilla, miettiä kertakaikkiaan mitään. Käpertyä vain peiton alle, ottaa tietokone viereen ja laittaa koneelta pyörimään supernaturalia?
Minulla on sellainen tunne juuri nyt, illan suunnitelmissa on supernaturalin vahtaamista peiton alla käpertyneenä. Tuskailen vain sitä, kuinka en urheile tänään vaikken sitä vielä ole vannonutkaan. Hullua jos minä, urheiluhullu en jaksaisi tehdä sitä lihaskuntotreeniä mikä normaalisti menee kuin vettä vaan. Ei vain oikein inspaa urheilla, minulla on vain semmoinen idioottimainen periaate että vaikka kuinka väsyttää ja vaikka kuinka ei jaksaisikaan, on pakko urheilla etten palaa takaisin entiseen. Mutta eihän sitä yhden illan urheilun jättämisellä lihoa, ei kertakaikkiaan. Varsinkaan silloin kuin ei syökkään mitään, kun ei vain ruoka yksinkertaisesti maistu kuin tuhkalta suussa.
Hyvästit rakkaudelle, joudun viimein sanomaan. Hyvästit tunteille, jotka valtasivat kehoni, toivat sydämmeeni lämmön ja onnen pilkahduksen n.3kk sitten. Viimein minulla on tavallaan jotenkin helpottunut olo, kun ei tarvitse olla epävarma, mutta samalla surullinen ja hiukan masentunut. Itseppähän ehdotin, että päästän irti, jos niin on helpompi. Rakkaus väistyy tieltä, ystävyys valtaa mieleni ja sydämmeni. Rakastan häntä vieläkin, mutta ystävänä. Ehkä oli parempi näin molempien osalta, yksi selvitetty asia pääni sisällä, samalla murheen murtama. Viehän tämän ymmärtäminen jonkin verran aikaa, uskon että hän ymmärtää että tarvitsen aikaa. Ehkä näin oli parempi, uskon - tai ehkä me molemmat uskomme, luulen niin.
Muistot jäävät vaikka rakkauden roihuava liekku hiipuu ja tukehtuu lopulta, ne ihanat muistot joita en koskaan unohda, en koskaan. Avasit uuden oven elämääni, opetit elämästä, sen ihanuudesta miksi ihmisen on syytä elää ja sen, miksi elämä on elämisen arvoinen. Hyväksyit minut, annoit lisää itseluottamusta ja ennenkaikkea näytit, että minuakin voi rakastaa vaikken siihen itse ollut ennen uskonutkaan.
Nyt seisomme vierekkäin ystävinä, ylpeinä, luotamme toisiimme, autamme toisiamme ja kerromme murheemme ja onnemme toisillemme. Ja saamari kirveelläkään tätä ystävyyden kultaista nauhaa ei saa katkeamaan.
Seisothan vierelläni, loppuun asti? Nimittäin minä seison vierelläsi loppuun asti, olet minulle yksi tärkeimmistä, joista en koskaan halua luopua.
![]() |
J <3 |
![]() |
Se suuri askel pitää ottaa, astua se nyt ja antaa tilaa rakkaudelle, kääntää suunpielet hymyyn, pyyhkiä kyyneleet ja uskoa elämään, samalla ajatellen "kyllä tästä vielä selvitään!"
Miia
tiistai 17. tammikuuta 2012
"Ohne dich sterbe ich!"
Näyttö valmistuu hyvää vauhtia ja koulunkäynti maistuukin toooosi ihanan viikonlopun jälkeen (:
Tässä muutaman viikon sisällä oon huomannut että sen peruskoulun jälkeen ihmiset todella lähtee hiihtelemään omille teilleen, jotkut vaipuvat unholaan, jotkut katsovat nenänvartta pitkin niin että joutuu kolauttamaan päähän että nokan varsi laskisi alas, minähän se vain olen, sama Miia mikä ennenkin. Onhan niitä ihania ihmisiä joista huomaa heti, että he ovat samoja kuin ennenkin. Samat tyhmät jutut ja höpötykset, sama ihminen joka ei esitä mitään vaikka esim. ikää on tullut vuosi enemmän tai kun ystäväpiirit ovat muuttuneet.
No mutta onneksi on enemmän niitä ihmisiä jotka ovat niitä ihania (: muutama hassu noita "Olen jo iso poika, kuka sää luulet olevas?"-tyyppejä tummentamassa silmänurkkiani.
Huomenna olisi tarkoitus saada näyttö valmiiksi ja jotain kehittävää tehtyä kans, mutta jos sitä nyt palaisisi Supernaturalin pariin ja sitten Hopeanuolen lukemisen kautta unten maille (:
ps. "Ohne dich sterbe ich!" , "Olet vienyt minulta taidon kirjoittaa, sillä minulla ei riitä sanoja kuvailemaan sinua. Kaikkein parasta tarkoittava sana: "täydellinen" on aivan liian vähättelevä, kun yritän kirjoittaa sinusta. Mielestäni parhaiten sinua kuvaava sana olisi "sinä", mutta muut eivät voi ymmärtää, mitä kaikkea se sisältää. Siinä on kaikki maailman hyvä ja tavoittelemisen arvoinen: sinä."
No regrets
Stereo Hearts
Miehet, tässä linkissä naisen ajattelutoiminta!
Tässä muutaman viikon sisällä oon huomannut että sen peruskoulun jälkeen ihmiset todella lähtee hiihtelemään omille teilleen, jotkut vaipuvat unholaan, jotkut katsovat nenänvartta pitkin niin että joutuu kolauttamaan päähän että nokan varsi laskisi alas, minähän se vain olen, sama Miia mikä ennenkin. Onhan niitä ihania ihmisiä joista huomaa heti, että he ovat samoja kuin ennenkin. Samat tyhmät jutut ja höpötykset, sama ihminen joka ei esitä mitään vaikka esim. ikää on tullut vuosi enemmän tai kun ystäväpiirit ovat muuttuneet.
No mutta onneksi on enemmän niitä ihmisiä jotka ovat niitä ihania (: muutama hassu noita "Olen jo iso poika, kuka sää luulet olevas?"-tyyppejä tummentamassa silmänurkkiani.
Huomenna olisi tarkoitus saada näyttö valmiiksi ja jotain kehittävää tehtyä kans, mutta jos sitä nyt palaisisi Supernaturalin pariin ja sitten Hopeanuolen lukemisen kautta unten maille (:
ps. "Ohne dich sterbe ich!" , "Olet vienyt minulta taidon kirjoittaa, sillä minulla ei riitä sanoja kuvailemaan sinua. Kaikkein parasta tarkoittava sana: "täydellinen" on aivan liian vähättelevä, kun yritän kirjoittaa sinusta. Mielestäni parhaiten sinua kuvaava sana olisi "sinä", mutta muut eivät voi ymmärtää, mitä kaikkea se sisältää. Siinä on kaikki maailman hyvä ja tavoittelemisen arvoinen: sinä."
No regrets
Stereo Hearts
Miehet, tässä linkissä naisen ajattelutoiminta!
torstai 12. tammikuuta 2012
Väsymys painaa harteille ummistaen silmät uneen.
Hyvää ja väsynyttä torstai-iltaa kaikille täältä Piippolan tuppukylästä toivottelee väsynyt sisustusrakentaja^^
Tuli sitten tänään oltua koulussa sen 10½h näyttöä tehden. Tämä viikko on vilahtanut silmieni edestä hujauksessa, vastahan tänne palasin lomalta :o Noh, tällä viikolla olen kuitenkin saanut lukiohommat selvitettyä ja kokeita oli lukion puolesta tällä viikolla kaksikin (äidinkieli ja englanti) jotka menivät molemmat omasta mielestäni hyvin, toisin englannin esseestä en menisi vannomaan :D
Tällä viikolla ollaan myös Heinin kanssa tuttuun tapaan sekoiltu. Eilen mietimme miksi armeijassa otetaan tupakkitauot kokonaan pois koko porukalta jos yksi ihminen töpeksii. Heinin mieleen juolahti yhtäkkiä; "tuskin sitä sodassakaan sytytetään tupakkia kun viholliset tulee, ampua nyt yhdellä kädellä armottomalla kiväärillä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle samalla kun polttelee tupakkia siinä" *Esittää ampuvansa ja sytyttävänsä tupakkia ja samalla sanoo "rututtututuutuuummmm!"*
Vietimme myös romanttisen kynttiläillallisen Heinin kanssa ja päädyimme siihen, että pakkohan ne kynttiläillalliset on itse tehtävä koska ei miehet niitä osaa tehdä (;
Huomasi tänään siinä 8 tunnin koulupäivän jälkeen että väsymys alkaa painamaan päälle, nimittäin olimme leikkaamassa heinin kanssa cyprockeja (väliseiniä) niin seisoin sitten semmoisen pinkan päällä joka heilui, siinä tylsyyttäni aloin "surffailemaan" sillä kasalla jonka päällä seisoin sanoen Heinille "Teretulemast Miian surffikouluun, lautaillaan yhdessä koko sydämmestämme näillä aallonharjoilla!" ja muuta todella kehittävää (:
Harry potter - Ding ding dong
Giga Pudding (Ehdoton ykkönen)
Hurts - sunday
Hurts - illuminated
Klamydia - miljoonan kilsan tennarit
Eppu Normaali - Urheiluhullu
Eppu normaali - Njet njet
Tuli sitten tänään oltua koulussa sen 10½h näyttöä tehden. Tämä viikko on vilahtanut silmieni edestä hujauksessa, vastahan tänne palasin lomalta :o Noh, tällä viikolla olen kuitenkin saanut lukiohommat selvitettyä ja kokeita oli lukion puolesta tällä viikolla kaksikin (äidinkieli ja englanti) jotka menivät molemmat omasta mielestäni hyvin, toisin englannin esseestä en menisi vannomaan :D
Tällä viikolla ollaan myös Heinin kanssa tuttuun tapaan sekoiltu. Eilen mietimme miksi armeijassa otetaan tupakkitauot kokonaan pois koko porukalta jos yksi ihminen töpeksii. Heinin mieleen juolahti yhtäkkiä; "tuskin sitä sodassakaan sytytetään tupakkia kun viholliset tulee, ampua nyt yhdellä kädellä armottomalla kiväärillä vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle samalla kun polttelee tupakkia siinä" *Esittää ampuvansa ja sytyttävänsä tupakkia ja samalla sanoo "rututtututuutuuummmm!"*
Vietimme myös romanttisen kynttiläillallisen Heinin kanssa ja päädyimme siihen, että pakkohan ne kynttiläillalliset on itse tehtävä koska ei miehet niitä osaa tehdä (;
Huomasi tänään siinä 8 tunnin koulupäivän jälkeen että väsymys alkaa painamaan päälle, nimittäin olimme leikkaamassa heinin kanssa cyprockeja (väliseiniä) niin seisoin sitten semmoisen pinkan päällä joka heilui, siinä tylsyyttäni aloin "surffailemaan" sillä kasalla jonka päällä seisoin sanoen Heinille "Teretulemast Miian surffikouluun, lautaillaan yhdessä koko sydämmestämme näillä aallonharjoilla!" ja muuta todella kehittävää (:
Harry potter - Ding ding dong
Giga Pudding (Ehdoton ykkönen)
Hurts - sunday
Hurts - illuminated
Klamydia - miljoonan kilsan tennarit
Eppu Normaali - Urheiluhullu
Eppu normaali - Njet njet
Hih, nauran vieläkin :')
Näyttö
Näyttö alkoi keskiviikkona ja aikaa on ensi viikon perjantaihin. Näyttö on eräänlainen "koe" amispuolella, jossa katsotaan onko oppilas oppinut kursseilla käydyt asiat. Meidän näytön tutkinnon osana on palvelun toteuttaminen (kursseihin kuului: suuntautuminen ammattialaan, kuvallinen ilmaisu, kiintokalusteet, puurunkoiset väliseinät ja rakennuspiirrustus yht 20ov)
Näytössä minun tulee piirtää tarkka pohjapiirrustus mittoineen, yksityiskohtineen, nimiöineen ja merkitä kaikki käytetyt materiaalit/ pintakäsittelyt näkyviin. Valmistan piirrustuksen lisäksi väliseinän (kulma) oman piirrustuksen mukaisesti. johon tulee levyväliseinät cyprocista, tasoitukset, pohjamaalaukset, tapetoinnit, varjolistojen laitto jne. kattokin pitää laittaa. lisäksi seinään asennetaan kalusteyksikkönä avohyllykkö jonka materiaali on laminaattipinnoitettua MDF-levyä. Tautalevynä valkoinen 3,2mm:n kovalevy. sidelistat jne.
Tulipa paljon tekstiä, joten lopetan näyttöni kirjoittamisen tähän, nimittäin siitä tulisi järjettömän pituinen teksti.
Näytössä minun tulee piirtää tarkka pohjapiirrustus mittoineen, yksityiskohtineen, nimiöineen ja merkitä kaikki käytetyt materiaalit/ pintakäsittelyt näkyviin. Valmistan piirrustuksen lisäksi väliseinän (kulma) oman piirrustuksen mukaisesti. johon tulee levyväliseinät cyprocista, tasoitukset, pohjamaalaukset, tapetoinnit, varjolistojen laitto jne. kattokin pitää laittaa. lisäksi seinään asennetaan kalusteyksikkönä avohyllykkö jonka materiaali on laminaattipinnoitettua MDF-levyä. Tautalevynä valkoinen 3,2mm:n kovalevy. sidelistat jne.
Tulipa paljon tekstiä, joten lopetan näyttöni kirjoittamisen tähän, nimittäin siitä tulisi järjettömän pituinen teksti.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Can you see the smile on my face?
Ei voi muuta sanoa kuin että ihanaa sunnuntaita kaikille! Kello tikittää 13:42 ja minä jo odotan että pääsen Piippolaan, Heini tullee teelle illalla! Ai että on ollut ikävä sitä tyttöä (:
Jos tää opiskelu alkaa tästä sujumaan, äidin kanssa puhuttiin aamulla minun lukion käynnistä ja kun hyppään niin paljon. Selitin sitten äitille miksi se on tökkinyt, väsymystä, kiirettä ja sehän suurin syy on miksi ei suju, en osaa sanoa ei. Kaverit pyytävät jonnekkin vaikka pitäisi tehdä koulutehtäviä, en osaa sanoa ei. Lähden heidän mukaansa ja niin ne koulukirjat jäävät pölyyntymään reppuun. Sitten huomaakin että perhana, etätehtävät ovat myöhässä, armoton stresssi. Onneksi amiksen tehtävät ovat kaikki valmiina, palautus vielä leiviskälle^^
Se varmaan minun motivaatiotani kohentaa, että vihdoinkin äiti alkoi tukemaan ja neuvomaan. Puhui omista kokemuksistaan ja minusta tuntui että hän jopa ymmärtää minua, kun äiti vihdoin 16 vuoden jälkeen tukee ja neuvoo minua, eikä syyttele tai hauku maanrakoon on minulle kuin miljoonan euron lottovoitto (:
Against the wind
Under flaming skies
Narcissistic Cannibal
Jos tää opiskelu alkaa tästä sujumaan, äidin kanssa puhuttiin aamulla minun lukion käynnistä ja kun hyppään niin paljon. Selitin sitten äitille miksi se on tökkinyt, väsymystä, kiirettä ja sehän suurin syy on miksi ei suju, en osaa sanoa ei. Kaverit pyytävät jonnekkin vaikka pitäisi tehdä koulutehtäviä, en osaa sanoa ei. Lähden heidän mukaansa ja niin ne koulukirjat jäävät pölyyntymään reppuun. Sitten huomaakin että perhana, etätehtävät ovat myöhässä, armoton stresssi. Onneksi amiksen tehtävät ovat kaikki valmiina, palautus vielä leiviskälle^^
Se varmaan minun motivaatiotani kohentaa, että vihdoinkin äiti alkoi tukemaan ja neuvomaan. Puhui omista kokemuksistaan ja minusta tuntui että hän jopa ymmärtää minua, kun äiti vihdoin 16 vuoden jälkeen tukee ja neuvoo minua, eikä syyttele tai hauku maanrakoon on minulle kuin miljoonan euron lottovoitto (:
winter |
winter |
Against the wind
Under flaming skies
Narcissistic Cannibal
lauantai 7. tammikuuta 2012
Valokuvausta, hevostelua ja treenivihkon täsmäyttelyä^^
Dadidam. Elinan kanssa tuossa eilen käytiin kuvailemassa ja hytisemässä reippaat 2 tuntia tuolla kylmässä, hyrr.
Mutta tuli paljon kuvia, hyviäkin. Päätettiin et lähretään vielä joskus kuvailemaan ihan urakalla, toivottavasti se "koko päivä kamera kädessä"-päivä olisi kesällä (: Niin ei olisi kylmä, kun tämmöinen vilukissa (kissa, kröhöm..) olen : (
Muutamia (kröhöm) otoksia päivältä, jolloin värjöteltiin kylmässä
Elina <3
Tuntematon;
Kuviapa tuli jonkunäkönen pinkka.
Lauantaina kävin hoitamassa ystäväni Emmin hevosen Tompan, ihana hevonen. Kävin maneesissa ratsastamassa, siirtymisharjoituksia, täsmänostot ja sitärataa. Ratsastuksen jälkeen jalkojen venytys ja muonat nokan alle. Meni tallilla kaikenkaikkiaan n.4h, minne se aika katosi? :D
Nyt sunnuntaina, jos oikein virallisia ollaan koska kello on 2:41 käy tieni Piippolaan, koulu alkaa maanantaina, heti näyttöä tekemään, jeij^^ Toivottavastiei kovin paljon kustannuslaskentaa sunmuuta ole kovin siihen tungettu. Lomat on lusittu, nyt alkaa kova työ ja opiskelu. Samoin myös kova treeni alkaa, joulukilot pois ja kohti rantakuntoa kesälle 2012 :pp
Elämä on laiffii!
Afterlife
Almost easy
Welcome to the family
Your betrayal
Kohtalon oma
Polte
Huuda
Kun uni ei tuu
Kotipoika ;D
Sininen sydän
Hollywood hills <3 (parhaimmistoa^^)
Not afraid
Eminemistä tuli mieleen, kannattaa katsoa 8 mile. Pitäisi itsekkin katsoa se pitkästä aikaa (:
Ohhoh, tulipa taas biisejä. Nooh, mitä musiikkia rakastavalta voi odottaa? ^^
Mutta tuli paljon kuvia, hyviäkin. Päätettiin et lähretään vielä joskus kuvailemaan ihan urakalla, toivottavasti se "koko päivä kamera kädessä"-päivä olisi kesällä (: Niin ei olisi kylmä, kun tämmöinen vilukissa (kissa, kröhöm..) olen : (
Muutamia (kröhöm) otoksia päivältä, jolloin värjöteltiin kylmässä
Elina <3
![]() | |
![]() |
![]() | |||||
![]() |
Tuntematon;
Sisälläni asuu jääkiekkoa rakastava rämäpää. |
glasses off + Haba ;D |
Kuviapa tuli jonkunäkönen pinkka.
Lauantaina kävin hoitamassa ystäväni Emmin hevosen Tompan, ihana hevonen. Kävin maneesissa ratsastamassa, siirtymisharjoituksia, täsmänostot ja sitärataa. Ratsastuksen jälkeen jalkojen venytys ja muonat nokan alle. Meni tallilla kaikenkaikkiaan n.4h, minne se aika katosi? :D
Nyt sunnuntaina, jos oikein virallisia ollaan koska kello on 2:41 käy tieni Piippolaan, koulu alkaa maanantaina, heti näyttöä tekemään, jeij^^ Toivottavastiei kovin paljon kustannuslaskentaa sunmuuta ole kovin siihen tungettu. Lomat on lusittu, nyt alkaa kova työ ja opiskelu. Samoin myös kova treeni alkaa, joulukilot pois ja kohti rantakuntoa kesälle 2012 :pp
Elämä on laiffii!
Afterlife
Almost easy
Welcome to the family
Your betrayal
Kohtalon oma
Polte
Huuda
Kun uni ei tuu
Kotipoika ;D
Sininen sydän
Hollywood hills <3 (parhaimmistoa^^)
Not afraid
Eminemistä tuli mieleen, kannattaa katsoa 8 mile. Pitäisi itsekkin katsoa se pitkästä aikaa (:
Ohhoh, tulipa taas biisejä. Nooh, mitä musiikkia rakastavalta voi odottaa? ^^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)