Vielä viikko lomaa, aijaijaijj lepposta <3 Perjantaina ois sitte tarkotus mennä Elinan kanssa kuvailemaan järkkäreillä pitkin ja poikin Ylivieskaa, jotain kehittävää nyt alkuviikollekkin, kiitos :D
Onhan niitä pääni aivotuksia nykyisen positiivisen elämänasenteen varjoinakin tuolla pääkopassa, mutta harvoja :
Sanat takaisin, sen voi pyytää mutta koskaan se ei toteutu.
Jos olisin jättänyt sanomatta asioita, kertomatta liikaa, olisiko kaikki nyt toisin? Olisinko menettänyt vai saanut pitää? Liian myöhään tapahtuu, aina liian myöhään. Itsetuntoni kohosi liian myöhään, sanat on sanottu, teot tehty. Nyt pitää vain odottaa, syytän itseäni, se on raaka todellisuus. Mietin pääni puhki mitä olisi pitänyt jättää sanomatta ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä. Kaikki voisi olla toisin, onnellisemmin, paremmin. Sanoit että meistä voi tulla vielä jotakin, tarvitset vain aikaa ja lupaan koko sydämmestäni että saat aikaa ja tukea niin kauan kuin sitä tarvitset. Haluaisin sinun ymmärtävän että jaksan odottaa, mutta toisinaan pelkään että jos sitten palaat vasta pitkän ajan päästä (esim. vuosi) niin tuletko minun luokseni takaisin vain sen takia ettet löydä toista? vai onko ne oikeasti ne tunteet jotka sinut tuovat takaisin?
Hyvin yksinkertaista. Jaksan odottaa, haluan että luotat. Vaikka olen silmissäsi teini, haluan että et luule että käännän selkäni, pysyn vierelläsi ja olen olkapää johon nojata ja itkeä kun sitä tarvitset. Olen nuori mutta ikääni verrattuna olen maailmaa nähnyt paljon, vaikkei sitä välttämättä uskokkaan. Koetan joka päivä tosissani sulkea pois ajatuksistani negatiivisen asenteen.
Se ihminen jolle tämä on tarkoitettu, huomaa sen itse lukiessaan jos sen lukee. En tarkoita pahaa, pääni ajatuksia vain selvittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti